Pirjo Vaittinen
DRAAMAA TEEMANA VESI – LUONNONTIETEET, LUONTOTIETO JA YMPÄRISTÖKASVATUS AINEISTONA JA HAASTEENA
Artikkelissa kuvataan opettajankoulutuksessa toteutettua draamatehtäväsarjaa ja luonnontieteiden opetusideoita sekä pohditaan mahdollisuuksia työstää vesi- ja ympäristöasiaa taiteessa ja draamassa Teemestarin kirjan avulla.
Vesityöpaja 1
Draamaohjaaja antaa esimerkin siitä, että draaman avulla voi opettaa mitä vain, ja kutsuu opettajat henkilöstökoulutuksessa työpajassaan vesipisaran rooliin: Olet vesipisara, missä olet? Mene sopivaan paikkaan ja eläydy sadepisaran rooliin. Kysyn hetken päästä, missä sinä sadepisarana olet. Osallistujat kyyristyvät paikoilleen, ja ohjaaja kysyy jokaiselta ”missä olet?”, ”mistä olet tullut?” Vesipisarat kertovat olevansa sadepisaroita vaahteranlehdellä tai suihkusta roiskuvaa pesuvettä. Heidän selityksensä liittävät veden sadepilviin ja vesihanaan. Ohjaaja siirtää joitain lähemmäs toisiaan.
Draamaohjaaja pyytää pisararyhmiä keskustelemaan siitä, miten ne kuuluvat yhteen. Mikä on yhteinen ilmiö tai järjestelmä? Keskustelussa tulee esille veden kiertokulkuun liittyviä ilmiöitä.
Muistin vesipisara-harjoitusesimerkin Anna-Mari Laulumaan työpajasta Tampereella vuonna 2012, kun Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 yhteydessä keskusteltiin ilmiöoppimisesta ja suunnittelin Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden monialaisten opintojen Draama-kurssille harjoituksia.
”Vesityöpajoissa” virittäytymiseen, tilaan tutustumiseen ja kontaktiin johdatti iso kala ja pikkukalat -leikki, muunnos kissa ja hiiri -leikistä, ja lits–pläts–loiskis–litinää, muunnelma swish–bäng–boing -leikistä. Verbaalisesti vauhtiin pääsemiseksi toinen parista aloitti kertomuksen jostakin hänelle tärkeästä luontokokemuksesta, toinen hyväksyi sen ja jatkoi improvisaation perustekniikalla joo, ja! Tai mentiin asiaan käyttämällä toiminnallisen oppimisen välineitä, kuvia, kortteja tai pikkuesineitä: valitse kuva, joka liittyy sinulle tärkeään luonnonilmiöön. Kuvien esittelyssä perustelut kertovat valitsijasta ja tuovat esille kokemuksista tuttua.
Vesipisara-roolileikin kautta on jo päästy keskustelemaan opittavista asioista. Hannu Mäkelän ”Satu aivan tavallisesta vesipisarasta” (Aurinkosade 1983) kertoo niistä. Luetaan vesipisaran muistelu vaiheistaan kaktuksesta pilveen ja lampeen. Piirrä neljän kuvan sarjakuva sadun tämän vaiheen tapahtumista! Kirjoita otsikoksi luonnonilmiön nimitys! Lyijykynäpiirrokset kiinnitetään seinälle ja tehdään galleriakävely.
Tarinan myrskyisestä osuudesta tehdään pienryhmissä kolmen kohtauksen tanssillisia esityksiä. Jutellaan hetki ja improvisoidaan, muut yleisönä. Seuraavan sadun vaiheen haasteena on muodonmuutos vedestä lumeksi: Kertokaa tarina kollektiivisesti, sana kerrallaan minämuotoisena sadepisaran monologina ja antakaa tiedemiehen selitys sille, mitä tapahtuu! Esittäkää se, kun sanon ”katsotaan”!
Sadun loppu on aiheena tehtävälle: Suunnitelkaa aavikolla asuvan heimon rituaali tämän sadun tapahtuman juhlistamiseksi! Pitäkää huolta, että siinä selitetään tapahtuman syyt ja merkitys! Esittäkää! Kun esitykset on katsottu ja niille on annettu aplodit, opettaja lukee Vesijuhla-kertomuksen Thaimaassa vietettävästä uuden vuoden juhlasta (Aurinkosade 1983).
Keskustellaan tehtävien tekemisestä ja kootaan vesiaihetta. Tutkitaan asioita ympäristöopin kolmannen luokan oppikirjan (Tutkimusmatkalla 3, Otava) sivuilta Vesi kiertää luonnossa -kuvasta, esimerkiksi tarkistetaan käsitteitä: höyry ja olomuodot neste ja kaasu sekä pintavesi ja pohjavesi. Tehtäväsivulla on tiivistetty olomuodot, annetaan laponteon ja veden suodattamisen ohje – ja sarjakuvatehtävä ja sanasokkelo!
Vesityöpaja 2
Kuunnellaan vesi- tai luontoaiheista rentoutumis- ja virittely- ja keskittymismusiikkia. Kuljetaan erilaisissa maastoissa, myös suolla, tunnistaen erilaisia suo- ja kosteikkotyyppejä. Luontosanastoon viritellään tekemällä uusia sanoja teemasanasta ilmastonmuutos; luontoon liittyviä sanoja saadaan ainakin kymmenen, muita sanoja toistakymmentä.
Suomi-nimen taustalla voidaan nähdä suo-maa, kosteikko. Järvet ja joet ovat vanhoja yhdistäviä kulkuväyliä. Tunnetko veteen liittyviä perinteisiä suomalaisia uskomuksia tai sanontoja? ”Vesi vanhin voitehista”, ”laulaa suohon”, ”suo, kuokka ja Jussi ”. Suomalaisen kansanperinteen myyttiseen maisemaan kuuluu vesi. Kalevalaisessa runoudessa maailma syntyy sotkan, vesilinnun, munasta alkumeressä uivan Ilmattaren polvelle, ja tuonpuoleiseen vie Tuonelan joki. Veden jumala Ahti ja veden emäntä Vellamo sekä vedenneidot ja koskenhaltijat houkuttelevat tarinoissa ihmisiä omaan vedenalaiseen maailmaansa. Näkillä on peloteltu lapsia pysymään poissa veden ääreltä. Vesilintu ja kala ovat myös suomensukuisten kansojen samaanieläimiä.
Paikallisiin oloihin vesityöpaja liitettiin harjoituksella Tehdään luonnonmaantieteellinen kartta Tampereen lähialueen vesistöistä, niihin liittyvistä luonnon ilmiöistä ja ihmisen rakentamista rakennelmista. Jos minä olen Pispalan harju, mikä sinä olet, missä on sinun paikkasi kartalla? Asetun lattialle pitkälleni, muut tuottavat lähiympäristöstä tutut järvet, kosken, padon ja sillat, vesilaitoksen ja vedenpuhdistamon.
Veteen liittyvää ajattelu laajeni vuosiluokkien 5–6 opetukseen. Luonnonkirjan fysiikka ja kemia käsittelee veden puhdistusta ja veden kulutusta. Kaavioita löytyy Tampereen Veden verkkosivuilta. Keväällä 2016 mainostettiin ”Tampereen suosituinta hanatuotetta jo vuodesta 1898”!
Tampereella oli myös mahdollista nähdä Emmi Itärannan romaaniin Teemestarin kirja perustuva teatteriesitys. Olin mukana esityksessä, jossa katsojat saivat lasillisen merivedestä puhdistettua vettä, samoin kuin henkilöt fiktion maailmassa saavat vesikiintiönsä. Helpotuksen tunne oli suuri, kun esityksen väliajalla voi täyttää suoraan hanasta uudelleen käytettävän Tampereen Veden vesipullon ja ottaa sen mukaan!
Kerroin draamapajoissa luokanopettajaopiskelijoille Teemestarin kirjan teatteriesityksestä ja tarjosin kirjan tarinaa malliksi oppilaiden kanssa työskentelyn ideointiin ja suunnitteluun. Esittelin kirjan tarinaa tekstinäytteiden, käsiohjelman ja teatteriesityksen nettisivujen esittelytekstien ja valokuvien avulla. Ja tarjosin suodatettua vettä – prosessidraamassa roolinottoa ja kokemusta voidaan tukea ja havainnollistaa autenttisten toimintojen ja tarpeiston käytöllä.
Opetuksessa oli esillä prosessidraaman klassikoiden käsitys, että draamassa tehokkainta opettamaan on todellisen elämän konteksti. Eri vaiheiden työskentelytavoista ei käytetty esimerkkinä veteen liittyvää draamaa kasvihuoneessa, sairaalan jäteveden kierrätysjärjestelmän suunnittelussa, tulvien torjunnassa metsänvartijoina ja luonnonsuojelijoina tai veden keräämistä pelastuslautalla. (Bowell & Heap 2008/2001, 35, 41.)
Sen sijaan ohjattiin etsimään vesiteemaan ja veden käyttöön liittyvään opetukseen tieto-, tarina- ja tehtävämateriaalia tarjolla olleista kirjasista ja internetin kautta. (Konivuori 2005; Lavonen, Meisalo & al.; Tapaus HOOKAKSOO; Niiniaho ja muut 2015; Aarnio-Linnanvuori ja muut 2010; Tolonen 2012.)
Luokanopettajaopiskelijoiden tehtävänä oli valita ja rajata vesi-ilmiöön liittyvä opetettava tavoitteinen kokonaisuus jollekin luokalle. Valitkaa kehystarinaksi scifi-dystopia eli veden loppumisesta kertova tarina Teemestarin kirjan tapaan tai jokin perinteinen tai tähän tarkoitukseen sepitetty satu. Voitte käyttää prosessidraaman pohjatarinan lähtökohtana myös tutkijan tai toimittajan tai salapoliisin tai elokuvantekijän työtä. Kirjoittakaa aloitus pohjatarinaan ja keksikää vesiaiheinen aloitusleikki. Laatikaa draamatehtäviä ja pohtikaa tarinan lopetusta – ja opetusta!
Pienryhmien tuottamissa tuokioissa eläydyttiin vedenkierron jatkumoksi tai Nalle Puhin sadelaulun olioihin ja päästiin käsittelemään veden merkitystä elämälle. Useimmiten kerrattiin perhepiirissä aamutoimia tai veden ja pohdittiin veden säästämisen mahdollisuuksia, myös omantunnon kujalla. Muun maailman maiden ongelmia ja niiden ratkaisuja ei juuri käsitelty, kerran viisautta etsittiin avaruuden olioilta!
Luonnontieteellistä tietoa, tutkimusta ja ympäristöopetusta
Ympäristö- ja luonnontieto on perusopetuksen alimmilla luokilla arvioitu kokonaisuutena, vuosiluokilla 5–6 biologia ja maantieto on arvioitu yhdessä, samoin fysiikka ja kemia (POPS 2004). Vuoden 2014 opetussuunnitelmassa ympäristöoppi yhdistää biologian, maantiedon, fysiikan, kemian ja terveystiedon. Vuosiluokilla 7–9 niitä on opetettu omina oppiaineinaan (POPS 2004, 2014).
Uusimman opetussuunnitelman yhteisessä osuudessa korostuu kestävän kehityksen mukainen elämäntapa ja ekososiaalinen sivistys sekä ymmärrys ilmastonmuutokseen liittyvistä haasteista ja pyrkimys toimia sitä ehkäisevästi. Mukana on teknologia-, ympäristö- ja osallisuuskasvatus sekä viestintä tutkimusten eri vaiheissa ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. (POPS 2014.)
Lukiossa opetuksen tehtävänä on tukea opiskelijan luonnontieteellistä ajattelua ja maailmankuvaa ekosysteemien tasolla ja antaa valmiuksia ymmärtää maailmanlaajuisia, alueellisia ja paikallisia ilmiöitä ja ongelmia sekä niiden ratkaisumahdollisuuksia. (LOPS 2015.)
Luonnontieteiden opetuksen menetelmiin kuuluu kokeellinen työtapa, ilmiöiden havainnointi ja mittaaminen, päättely ja yleistysten tekeminen. Kokemus kokeellisesta tiedonhankinnasta voidaan luonnontieteiden opetuksessa tuottaa demonstraation avulla. Tarkoituksena on kiinnittää oppilaiden tarkkaavaisuus olennaisiin seikkoihin ja tuoda esille ilmiöön liittyvät luonnontieteelliset käsitteet ja periaatteet.
'
Vesiteemaan liittyvällä oppitunnilla on toteutettu demonstraatio, jossa opettaja ja oppilaat rakentavat yhdessä käsitystä pallojen kellumisesta. Tutkimuksessa demonstraation yhteydessä käytävää opettajan ja oppilaiden keskustelua tulkitaan opetusimprovisaationa (disciplined improvisation, (termi alk. Sawyer 2004, viittaa tieteenalakohtaisuuteen). Kun oppilas tekee ehdotuksen, opettaja ottaa käyttöön improvisaatioteatterin tilanteen tai kohtauksen rakentamisen perussäännön kyllä, ja. Improvisaatioteatterissa kohtaus voi päätyä millaiseen tilanteeseen tahansa, mutta opetustilanteessa opettajan hyväksyvän tarjouksen tulee olla sellainen, asian käsittely etenee kohti opetuksen tavoitetta. Tiedonala, käsitteet, tiedonhankinnan ja -oikeutuksen menetelmät sekä tiedon luonne määrittävät sitä, mihin opetustilanteessa tulee päätyä. Tutkijoiden mielestä kokeilusta jäi oppilaille mielikuva, että he olivat olleet mukana tieteellisen kokeen suorittamisessa. (Suomela ja muut 2013.)
Oppilaslähtöinen keskustelu kokeen yhteydessä mahdollistaa tiedon hankinnan verbalisoinnin, päättelyn ja yleistysten teon. On tärkeätä ohjata oppilaita aktiiviseen tiedon käsittelyyn, vasta sen kautta syntyy tieteellisten käsitteiden ja periaatteiden oppimista. Draamaa voidaan käyttää kehystarinan luomiseksi oppikirjan tehtäviin kuuluvien kokeiden suorittamiselle. Laboratorioon tuodaan työskentelyä seuraamaan ja dokumentoimaan toimittajapari, valokuvaaja ja videokuvaaja avustajineen. Dokumentin teko draamatyöskentelynä reflektointikeskusteluineen on oivallinen oppimisen tila.
Salapoliisityöskentelyssä voidaan tutkia rikospaikalta löytyviä näytteitä, esimerkiksi kengänpohjissa kulkeutunutta maa-ainesta, mikroskoopin avulla (Tapaus HOOKAKSOO). On kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei huomio siirry muuhun kuin todelliseen kemiaan – arkikielessäkin puhutaan ”kemioista” metaforisesti. Myös ”atomi ja vety” -niminen itäsuomalainen herkkupala on käsitteellisesti toisin muodostettu kuin veden merkki H2O.
Open ilmasto-oppaassa korostetaan, että alakoulussa ei ole tarpeellista ottaa tavoitteeksi, että oppilaille syntyisi realistinen kuva kaikkien sosiaalisten ja ympäristöongelmien välisistä syy- ja seuraussuhteista. Ilmastonmuutosleikin yhteydessä on tärkeää, että opettajan välittämä tieto on oikeaa, ettei oppilaille välity virheellisiä ajatusmalleja.
Draamassa ilmiöitä simuloidaan leikkien, roolien, mimiikan tai tanssin avulla. Oppimiseen liittyy keho tai kehomuisti, puhutaan kinesteettisestä oppimisesta. Käsitteiden oppimiseen käytetään ”olomuototanssia”: luokan keskelle on muodostettu (pulpeteista) reaktioastia. Reaktioastiassa olevat oppilaat saavat liikeohjeita opettajalta. Alkutilanteessa oppilaat ohjataan liikkumaan toistensa vaikutuspiirissä lähellä toisiaan, oppilaat liukuvat toistensa ohi. ”Energiaa lisäämällä” tapahtuu olomuodon muutos. Ryhmän oppilaat irtautuvat toistensa vaikutuspiiristä ja täyttävät koko reaktioastian, kuten vesimolekyylit höyrystyessään. ”Energiaa poistamalla” oppilaat jäätyvät ja liikkeestä tulee minimaalista. Ryhmä kiinteytyy, jolloin välimatkat pienenevät kosketusetäisyydelle. Oppilaat eivät voi liikkua suhteessa toisiinsa. Oppilailla on mahdollisuus sekä käsitellä että ilmaista ilman ja veden kemiaa, asiaa atomeista ja niiden yhdistymisestä sekä aineiden olomuotojen muutoksista ja niiden yhteyttä energiaan. Oppilaat rakentavat merkityksiä käsitteille kiinteä, neste ja kaasu. (Turkka 2016; alk. Dorion 2009.)
Luonnontieteellistä tietoa visualisoidaan ja havainnollistetaan draamassa mielikuvien avulla. Tiedon syntyä voidaan kuvata simuloiden kokeiden tekemisen kautta tai kertomalla tarinoita tieteen historiasta. Luontevinta draama on tieteen tai esimerkiksi veden käyttöön liittyvissä sosiaalisissa tilanteissa, käsiteltäessä kemiaa roolileikeissä. Myös yhteiskunnallinen keskustelu voi luoda näyttämön draamassa. Esimerkkinä on kansainvälinen ilmastopaneeli draamana: aluksi paneelikeskustelulle luodaan taustatarina esimerkiksi opettajan toimesta. Oppilaat johdatellaan rooleihin korttien, tukimateriaalin tai oppilaiden oman tiedonhaun avulla. Tarkoituksena on, että oppilaat tutustuvat rooliensa taustoihin, motiiveihin ja argumentteihin. Keskusteluun osallistuu toimijoita, joilla on vastakkaisia päämääriä ja tavoitteita, mikä luo jännitettä keskusteluun. Mukana on myös asenteisiin vaikuttaminen ja siihen liittyvät tunteet sekä yhteiskunnalliset arvot. (Turkka 2016.)
Kokonaisvaltaiselle ilmastokasvatukselle on luotu sen kompleksisuutta kuvaava polkupyörämalli. Polkupyörän liikkumisen mahdollistavat renkaat ovat tieto ja ajattelun taidot. Pyörän rungon muodostavat oppijan identiteetti, arvot ja maailmankuva, ihmisyyden ja etiikan kysymykset. Ketjut ja polkimet kuvaavat toimintaa, jonka avulla ilmastonmuutosta pyritään hillitsemään. Jarrut ovat toiminnan esteitä. Polkupyörän lamppu on toivo ja muut tunteet, ohjaustanko kuvastaa tulevaisuuteen ohjaamista. Polkupyörä on jatkuvasti liikkeellä ja vaatii jonkun ohjaamaan. Polkupyörän satula on motivaatio ja osallisuuden kokemus; siihen kuuluu se, että ilmastonmuutos koskee juuri minua ja myös se, että koen voivani vaikuttaa siihen. (Tolppanen ja muut 2017.)
Ympäristö- ja ilmasto- tai globaalikasvatuksessa ja kestävän kehityksen opetuksessa käsitellään sekä luonnontieteellisiä että yhteiskunnallisia ongelmia. Syvällinen, käyttäytymiseen muutokseen johtava oppiminen edellyttää kokemusta, ja kaikilla on suhde veden käyttöön oman jokapäiväisen kokemuksensa kautta. Lapsille olisi tärkeää puhua yksilöllisten valintojen sijaan kaikesta, mitä voi tehdä yhdessä globaaliin oikeudenmukaisuuteen asti.
Kokemusasiantuntemukseen perustuva ymmärtäminen jää kapeaksi, ellei sitä haasteta uudesta näkökulmasta. Esimerkiksi vesi ilmiönä liittyy laajoihin järjestelmiin ja niiden suhteisiin, joihin vaikuttavat ihmisen käytännön toiminta ja periaatteellinen ajattelu. Ympäristöä koskeva tieto karttuu, globaalit ympäristöongelmat ovat monimutkaisia, monialaisia ja arvolatautuneita, ja tieteen totuuksien tulkinnoista taistellaan monin tavoin. Koulun mahdollisuus on yhteistyössä, jossa luonnontieteellistä sekä yhteiskunta- ja taloustieteellistä tietoa yhdistetään draaman ja muiden taiteiden tietoon.
Taiteen tietämisestä ja ymmärtämisestä
Emmi Itärannan romaanin Teemestarin kirja[i] tapahtumat sijoittuvat määrittelemättömään tulevaisuuteen, jolloin maapallolla on alkanut juotavan veden puute, veden käyttöä säännöstellään. Tarinassa kysytään, kenelle vesi kuuluu, millainen merkitys tiedolla on ja miten oikeudenmukaisuus ihmisten perustarpeiden tyydyttämisessä voidaan toteuttaa.
Teemestarin kirjan lukemiseen voidaan viritellä ja motivoida uutisella veden loppumisesta tai saastumisesta. Ongelmanratkaisuehdotuksia käsitellään foorumiteatterina, tehdään vaihtoehtoisia loppuja. Teoksen keskeisiin kysymyksiin vie tehtävä: Espanjan sisäosissa on kaksi maatilaa. Toisen kaivosta loppuu vesi. Mitä tapahtuu?
Nuorten aikuistenkin kanssa voidaan lähteä liikkeelle fyysisten lämmittelyleikkien avulla: Tehkää pienryhminä omaa kroppaa käyttäen toimivia koneita, joita ei ole, mutta joista voisi olla hyötyä tulevaisuudessa. Ketjuloru yhdyssanoilla kehittää yhteistyötä ja sosiaalisuutta. Verbaalista virittelyä on tehtävä: Kerro lapsuuden salaisesta piilopaikastasi! Mikä siitä teki sinulle tärkeän tai merkityksellisen? Miksi joistain paikoista ei haluta kertoa muille? Purku pienryhmissä tai parin kanssa – ja lisäkysymys Tunnetko ihmisiä, joilla on mielestäsi aivan erityinen suhde luontoon? Millaisia salaisuuksia heidän luontosuhteeseensa liittyy?
Laaja draama syntyy ”ennen – nyt – tulevaisuudessa” -testauksella: Miettikää ryhmässä, mitä isovanhempienne lapsuudesta on säilytetty. Mitä pitäisi säilyttää teidän lapsuudestanne? Tehkää pieni lista tärkeimmistä! Mitä teistä olisi tulevaisuudessa tärkeää, että lapsuudessa olisi? Tehkää uutinen, jossa kerrotaan, miten loistavaa lapsuutta vuoden 2040 lapset saavat elää, tai mainos, jossa myytte ideanne ostos-tv:ssä. (vrt. Halkilahti 2016, liite 7.)
Kirjan lukemiseen virittely voi toki lukiossa lähteä abstraktisti ja avoimesti: Mitä sinulle tulee mieleen romaanin englanninkielisestä nimestä Memory of Water tai siitä tehdyn näytelmän nimestä Veden muisti tai Veden muistista? Mitä nimi voisi tarkoittaa? Mistä ajattelet romaanin tai näytelmän kertovan? Voidaan myös lukea ote romaanin alusta, jolloin herää kysymys, mitä on tapahtunut, kun joku ei ole nähnyt lunta eikä jäätä.
Teatteriesitysten yhteydessä on tarjolla videomateriaalia ja näytelmätekstikatkelmia ennakkotehtäviä varten. Miten kohtaus jatkuu? Tehkää jatkosta oma versionne. Laatikaa käsikirjoitus tai valitkaa työskentelytavaksi piirros, sarjakuva, valokuva, animaatio tai video! Romaanin lukemista tai teatteriesityksen katsomista varten voidaan antaa valinnaisia tai arvottuja tarkkailutehtäviä.
Teatteriesityksen tai romaanin lukemisen yhteydessä voi olla draamatehtäviä, joissa käytetään hyväksi osallistujien kokemuksia ja tulkintoja fiktiivisestä todellisuudesta roolissa olijoiden osallisuuden sekä teemojen yhteisen käsittelyn kautta. Näytelmätekstin tai romaanista poimitun dialogin käyttö toimii myös teatteriesityksen tai romaanin lukemisen purkamisessa draaman keinoin.
Sanja: ”Toitko sen TDK:n ja hopeisen kiekon?”
Noria: ”Toin. En kyllä ymmärrä mihin tarvitset niitä?”
Sanja: ”Tämä M. Jansson-laite on todellinen löytö. Minä sain sen aurinkogeneraattorin avulla toimimaan. - - Muistin, että sinulla on muovihaudan aarteittesi joukossa se TDK. Se saattaisi sopia tähän. Voinko kokeilla?”
Noria: (kaivaa laukustaan) ”Toki. Tässä.”
Sanja: - - Se pyörii!” (musiikki, Taiska: Haltin häät)
Sanja: (nauraa) ”Entismusiikkia. Kamalaa!” (laite räsähtää ja vaikenee)
Noria: ”Menikö se rikki?”
Sanja: ”En usko. Olen varma, että olen oikeassa. Tämä TDK sopii laitteeseen, ja laite tulkitsee TDK:n ääniä kaiuttimiin. (katsoo soittimen päällä olevaa luukkua) Saanko katsoa sitä Muovihaudalta löytämääsi hopeista kiekkoa?”
Noria: ”Tätä?”
Sanja:”Niin.(laittaa kiekon soittimeen) Ei kuulu mitään,(kuuntelee) mutta laite hurisee.” (vääntää volyyminappulaa. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen kuuluu äänekäs rasahdus ja miesääni alkaa puhua)
Miesääni, Nils: Janssonin retkikunnan lokikirja, päivä neljä, lähellä entistä Trondheimin aluetta. Aloitimme päivän tekemällä mittauksia Dovrefjellin vesien mikrobipitoisuuksista.
Sanja: ”Mikä paikka tämä on?”
Noria: ”Paikka, jota ei ole.”
Sanja: (kuulee lähteen äänen) ”Mikä ääni tuo on?”
Noria: ”Et ole kuullut sitä koskaan aikaisemmin.”
Sanja:” Kaikki tuo vesi. Onko se juotavaa?”
Noria: ”On.”
Sanja: ”Onko se sinun?”
Noria: ”On. Siis …ei … se kuuluu teemestareille.”
Sanja: ”Miksi olet salannut tämän? Milloin tämä löytyi? Miksi et ole kertonut? Kaikki tuo vesi! Niiden talojen asukkaat… jotka tapettiin siksi että he tekivät laittoman vesijohdon. Minja.… Kuinka sinä kehtaat sanoa, että tätä paikkaa ei ole!”
Noria: ”Minä autan teitä. Minä tuon teille vettä. Minja paranee. Sinun täytyy luvata, että et kerro tästä kenellekään. Voin auttaa sinua vain, jos lupaat, että lähde pysyy salassa.”
(Itäranta – Majanlahti 2016.)
Näytelmätekstiä tai romaanista poimittua dialogia voi käyttää myös teatteriesityksen tai romaanin lukemisen purkamisessa draaman keinoin.
Teemestarin kirjan käsittelemät jatkuvuuden ja päätöksenteon teemat ovat haastavia ja ahdistaviakin, joten aloituksena voi olla hiljainen surutyö: koko ryhmä on roolissa ja liikkuu huivit hyönteishuppuina fiktion ’Kuolleessa metsässä’ musiikkitaustana Suistamon äänimaisema 2014 (Lievonen 2018, 168–176).
Teoksen maailmaan päästään tehtävällä Tehkää pienryhmissä kolmen patsaan tai liikkuvan kuvan esitys siitä, mitä kirjan päähenkilön, nuoren tytön Norian, elämässä ja ajatuksissa tapahtuu kirjan kolmen osan ”Veden vartijat”, ”Hiljainen tila” ja ”Sininen ympyrä aikana”! Kirjan tapahtumista voidaan laatia aikajana, jolle merkitään keskeiset tapahtumat eri väreillä ja niiden yhteyteen piirretään niihin liittyvät merkitykselliset esineet. Fiktion maailmasta voidaan tehdä Norian perheen ja kyläyhteisön jäsenten sosiogrammi.
Keskusteluun johdattavissa draamatehtävissä otetaan esille tarinan ratkaisuja monesta näkökulmasta arvioiden tai rekonstruoidaan tarinaan kuuluvia kohtauksia, joita kaunokirjallisessa teoksessa on jätetty kertomatta. Tehtävänä voi olla: Improvisoikaa kohtaus teemestarin tyttären Norian ratkaisusta ammatinvalinnan suhteen. Tilannetta voidaan myös lähteä katsomaan ensin jakautumalla ryhmärooleihin: Otetaan Noria piirin keskelle. Muodostetaan omantunnon kehä neljän ryhmän muotoon. Ryhmät ovat tunne – järki – perinteet – talous. Eri ryhmissä olevat antavat omalta kannaltaan perusteltuja ehdotuksia Norialle ammatinvalinnasta ja vähän muitakin elämänohjeita. Ohjaaja pyytää lopuksi valitsemaan vakuuttavimmat perustelut esittäneen ryhmän.
Yhdessä voidaan selvittää fiktiivisen maailman tilaa: Kaatopaikoille hautautunut entismaailman teknologia – mitä siitä saadaan tietää? Millaisia kysymyksiä herää? – Millainen on nykyismaailman kartta? Paikkojen nimiä ja kuvauksia olosuhteista; Millaisia ovat nykyismaailman kulkuneuvot (tekniikka, omistus, hallussapito)? – Millaista on nykyismaailman viestintäteknologia ja viestintä? –– Mitä saadaan tietää hallinnosta ja yhteiskunnan valtasuhteista? – Mitä Hämärän vuosisadoista saadaan tietää? Millaisia kysymyksiä herää? – Käsityksiä tiedosta ja tiedon välittymisestä nykyismaailmassa ja Norian ja Sanian toiminnan taustalla?
Jokainen voi olla Norian roolissa kirjoittamalla laulun isän kuoleman johdosta (tanka tai haiku), päiväkirjamerkintöjä lähteen salaisuudesta tilanteessa, jossa Sanjan perheen vesikiintiön riittämättömyys ja Minjan sairaus on tullut esille, Norian lähettämättä jäänyt kirje Sanjalle tiedon etsimisen ja tutkimusmatkalle lähtemisen tarpeellisuudesta tai lähettämättä jäänyt kirje äidille Xinjingiin retkisuunnitelmasta.
Teeseremonia ja teemestarien toiminnan arviointi on teoksen keskeisiä kysymyksiä. Äänestetäänkö teeseremonian kauneudesta ja turhuudesta ekokatastrofin jälkeisessä maailmassa? Entä lähteen käytön etuoikeudesta? Onko Noria sankari vai epätoivoinen menneeseen takertuja? Millaisia argumentteja voidaan esittää puolesta ja vastaan?
Keskeinen kysymys on, mistä Noriaa rangaistaan ”sinisen ympyrän” menetelmällä? Miksi? Improvisoikaa kohtaus kuvitellusta tai salassa pidetystä oikeudenkäynnistä, jossa Noria on syytettynä. Tuomarina voi toimia komentaja Taro tai joku häntä korkeampi Uuden Quianin virkamies, oikeudessa on syyttäjä, puolustusasianajaja ja lautamiehet tai jury, joka voi kuulla myös todistajia. Ketkä kutsutaan kuultaviksi oikeuteen? Millainen on tuomio?
On tärkeätä, että romaanin lopusta keskustellaan. Loppuratkaisu ja sen perustelut? Millaisia tunteita se herättää? Listataan ja järjestetään tunteita ja tunnelmia. Jos päällimmäiseksi jää suru, voidaan tehdä muistomerkki kirjavilla paperilyhdyillä, jotka valaistaan aurinkokennoenergiaa käyttävillä tuikuilla.
Voidaan tehdä myös yksin tai yhdessä seuraavia tehtäviä: Noria kirjoittaa kirjeen äidilleen ollessaan yksin sinisellä ympyrällä merkityssä talossaan tai Noria sepittää valituslaulun, jossa on myös hiven toivoa tai Noria maalaa paperille, miltä hänestä tuntuu yksin sinisellä ympyrällä merkityssä talossa. Esitetään joitakin ääneen lukien tai ripustetaan galleriaan ja käydään katsomassa.
Voidaan toteuttaa vielä yksi draamakohtaus: Improvisoikaa kohtaus, joka seuraa romaanin tai näytelmän loppukohtausta.
Lopetuksessa voi olla paikanvaihtoleikki sen mukaan, millaisen lupauksen muutoksesta kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää maailmaa olet valmis antamaan! Ja sitten: Peukutetaan, onko tulevaisuudessa toivoa!
Kirjallisuutta:
Aarnio-Linnanvuori, E., Hannuksela, M. & Nordström, H. 2010. Tarinoita muuttuvalta planeetalta. WWF. VESI elämän edellytys. Toiminnallisia tehtäviä opetukseen. 2013. Suomen Unicef. https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/Koulut/Vesiopas/Vesiopas+kannet_ja_sisus.pdf
Aurinkosade. Satuja ja vedestä. 1983. Suomen Unicef-yhdistys.
Bowell, P. & Heap, B. 2008. Prosessidraama: polkuja opettamiseen ja oppimiseen. Suom. Raija Airaksinen. Draamatyö. Alk. Planning Process Drama 2001.
Dorion, K. R. 2009. Science through drama: A multiple case exploration of the characteristics of drama activities used in secondary science lessons. International Journal of Science Education, 31(16), 2247–2270.
Aarnio-Linnanvuori, E., Hannuksela, M. & Nordström, H. 2010. Tarinoita muuttuvalta planeetalta. WWF. VESI elämän edellytys. Toiminnallisia tehtäviä opetukseen. 2013. Suomen Unicef. https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/Koulut/Vesiopas/Vesiopas+kannet_ja_sisus.pdf
Aurinkosade. Satuja ja vedestä. 1983. Suomen Unicef-yhdistys.
Halkilahti, H. 2012. Onnistumisen edellytykset draaman opetukselle peruskouluissa. Metropolia. https://www.theseus.fi/handle/10024/51880
Hiltunen, Jaana & Konivuori, Heli 2005: Vihreä draama. Draaman keinoin kestäviin elämäntapoihin. Multikustannus oy/Booky.fi/ Rakennusalan Kustantajat.
Lavonen, Meisalo & al. OLOMUODOT JA NIIDEN MUUTOKSET http://www.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/mbl/lampo/olomuodot.htm
Lievonen, S. 2018. Muisto vedestä. – Viirret, T-L. & Airaksinen, R. (toim.) Suomalaisia prosessidraamoja. Draamatyö, 168–176.
Lukion opetussuunnitelman perusteet. 2015. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/lukion-opetussuunnitelman-perusteet-2015
Niiniaho, J., Ahola, S., Hämäläinen, H. & Paloniemi, A. (toim.) 2013. VESI elämän edellytys. Toiminnallisia tehtäviä opetukseen. Suomen UNICEF. https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/Koulut/Vesiopas/Vesiopas+kannet_ja_sisus.pdf
Open ilmasto-opas https://openilmasto-opas.fi/
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2014. Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Suomela, L. Juuti, K. &Ahtee, M. Improvisaatio luonnontieteiden opetuksessa: luonnontieteellisen tutkimuksen prosessi oppilaiden aloitteisiin nojautuvan demonstraation rakenteena. – Tainio, L., Juuti, K. & Routarinne, S. (toim.), Ainedidaktinen tutkimus koulutuspoliittisen päätöksenteon perustana. Helsinki 2013, 89–106 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38459/AD_4_ISBN_978-952-5993-07-3.pdf?sequence=1
Tampereen Vesi. Veden hankinta ja käsittely. https://www.tampere.fi/vesi/toiminta/vedenhankintajakasittely.html
Tapaus HOOKAKSOO. Ideoita kemian opetukseen alakoulun 5.-6. luokkien opettajille. Oulun yliopiston LUMA-keskus ja Tiedekeskus Tietomaa. https://ouluma.fi/2010/01/tapaus-hookaksoo-ideoita-kemian-opetukseen-alakoulun-5-6-luokkien-opettajille/ ja https://ouluma.fi/wp-content/uploads/2010/01/Tapaus_Hookaksoo.pdf (Käytössä oli myös muuta Oulun yliopiston LUMA-keskuksen materiaalia luonnontieteiden opetuksesta.)
Tolonen, Jonna (toim.) 2012. Ympäristötoimittaja. Ajankohtaisia ympäristökysymyksiä nuorille. Sanomalehtien liitto.
Tolppanen, Sakari – Aarnio-Linnanvuori, Essi – Cantell, Hannele – Lehtonen, Anna. 2017. Pirullisen ongelman äärellä – kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli. Kasvatus 48 (5), 456–468.
Turkka, J. 2016. Draama kemian opetuksessa. LUMAT-B 1(2), 2016 http://www.luma.fi/lumat/4671
----------------------
1 Emmi Itärannan romaani Teemestarin kirja on ilmestynyt vuonna 2012 (Teos), englanniksi otsikolla Memory of Water (HarperCollins 2014). Sanna Majanlahden käsikirjoittamaa näytelmää Teemestarin kirja on esitetty vuonna 2016 Tampereella tuottajana Kulttuuriosuuskunta Kaje; näytelmäteksti on saatavana Teatterikulman kautta; tätä kirjoitettaessa on ollut käytettävissä Sanna Majanlahdelta saatu teksti – kiitos! Romaanista on esitetty myös Helka-Maria Kinnusen versiota Veden muistista Kajaanin kaupunginteatterissa vuonna 2016; tätä kirjoitettaessa on ollut käytettävissä Helka-Maria Kinnuselta saatu teksti ja opettajille tehty tehtävämoniste – kiitos! Samasta romaanista tehtyä Tommi Kainulaisen kirjoittamaa näytelmää Veden muisti on esitetty Tampereella Ahaa Teatterissa vuonna 2018; Olen nähnyt sen esityksen ja olen nähnyt opettajille kiertue-esityksen yhteydessä jaetun tehtävämonisteen.
DRAAMAA TEEMANA VESI – LUONNONTIETEET, LUONTOTIETO JA YMPÄRISTÖKASVATUS AINEISTONA JA HAASTEENA
Artikkelissa kuvataan opettajankoulutuksessa toteutettua draamatehtäväsarjaa ja luonnontieteiden opetusideoita sekä pohditaan mahdollisuuksia työstää vesi- ja ympäristöasiaa taiteessa ja draamassa Teemestarin kirjan avulla.
Vesityöpaja 1
Draamaohjaaja antaa esimerkin siitä, että draaman avulla voi opettaa mitä vain, ja kutsuu opettajat henkilöstökoulutuksessa työpajassaan vesipisaran rooliin: Olet vesipisara, missä olet? Mene sopivaan paikkaan ja eläydy sadepisaran rooliin. Kysyn hetken päästä, missä sinä sadepisarana olet. Osallistujat kyyristyvät paikoilleen, ja ohjaaja kysyy jokaiselta ”missä olet?”, ”mistä olet tullut?” Vesipisarat kertovat olevansa sadepisaroita vaahteranlehdellä tai suihkusta roiskuvaa pesuvettä. Heidän selityksensä liittävät veden sadepilviin ja vesihanaan. Ohjaaja siirtää joitain lähemmäs toisiaan.
Draamaohjaaja pyytää pisararyhmiä keskustelemaan siitä, miten ne kuuluvat yhteen. Mikä on yhteinen ilmiö tai järjestelmä? Keskustelussa tulee esille veden kiertokulkuun liittyviä ilmiöitä.
Muistin vesipisara-harjoitusesimerkin Anna-Mari Laulumaan työpajasta Tampereella vuonna 2012, kun Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden 2014 yhteydessä keskusteltiin ilmiöoppimisesta ja suunnittelin Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden monialaisten opintojen Draama-kurssille harjoituksia.
”Vesityöpajoissa” virittäytymiseen, tilaan tutustumiseen ja kontaktiin johdatti iso kala ja pikkukalat -leikki, muunnos kissa ja hiiri -leikistä, ja lits–pläts–loiskis–litinää, muunnelma swish–bäng–boing -leikistä. Verbaalisesti vauhtiin pääsemiseksi toinen parista aloitti kertomuksen jostakin hänelle tärkeästä luontokokemuksesta, toinen hyväksyi sen ja jatkoi improvisaation perustekniikalla joo, ja! Tai mentiin asiaan käyttämällä toiminnallisen oppimisen välineitä, kuvia, kortteja tai pikkuesineitä: valitse kuva, joka liittyy sinulle tärkeään luonnonilmiöön. Kuvien esittelyssä perustelut kertovat valitsijasta ja tuovat esille kokemuksista tuttua.
Vesipisara-roolileikin kautta on jo päästy keskustelemaan opittavista asioista. Hannu Mäkelän ”Satu aivan tavallisesta vesipisarasta” (Aurinkosade 1983) kertoo niistä. Luetaan vesipisaran muistelu vaiheistaan kaktuksesta pilveen ja lampeen. Piirrä neljän kuvan sarjakuva sadun tämän vaiheen tapahtumista! Kirjoita otsikoksi luonnonilmiön nimitys! Lyijykynäpiirrokset kiinnitetään seinälle ja tehdään galleriakävely.
Tarinan myrskyisestä osuudesta tehdään pienryhmissä kolmen kohtauksen tanssillisia esityksiä. Jutellaan hetki ja improvisoidaan, muut yleisönä. Seuraavan sadun vaiheen haasteena on muodonmuutos vedestä lumeksi: Kertokaa tarina kollektiivisesti, sana kerrallaan minämuotoisena sadepisaran monologina ja antakaa tiedemiehen selitys sille, mitä tapahtuu! Esittäkää se, kun sanon ”katsotaan”!
Sadun loppu on aiheena tehtävälle: Suunnitelkaa aavikolla asuvan heimon rituaali tämän sadun tapahtuman juhlistamiseksi! Pitäkää huolta, että siinä selitetään tapahtuman syyt ja merkitys! Esittäkää! Kun esitykset on katsottu ja niille on annettu aplodit, opettaja lukee Vesijuhla-kertomuksen Thaimaassa vietettävästä uuden vuoden juhlasta (Aurinkosade 1983).
Keskustellaan tehtävien tekemisestä ja kootaan vesiaihetta. Tutkitaan asioita ympäristöopin kolmannen luokan oppikirjan (Tutkimusmatkalla 3, Otava) sivuilta Vesi kiertää luonnossa -kuvasta, esimerkiksi tarkistetaan käsitteitä: höyry ja olomuodot neste ja kaasu sekä pintavesi ja pohjavesi. Tehtäväsivulla on tiivistetty olomuodot, annetaan laponteon ja veden suodattamisen ohje – ja sarjakuvatehtävä ja sanasokkelo!
Vesityöpaja 2
Kuunnellaan vesi- tai luontoaiheista rentoutumis- ja virittely- ja keskittymismusiikkia. Kuljetaan erilaisissa maastoissa, myös suolla, tunnistaen erilaisia suo- ja kosteikkotyyppejä. Luontosanastoon viritellään tekemällä uusia sanoja teemasanasta ilmastonmuutos; luontoon liittyviä sanoja saadaan ainakin kymmenen, muita sanoja toistakymmentä.
Suomi-nimen taustalla voidaan nähdä suo-maa, kosteikko. Järvet ja joet ovat vanhoja yhdistäviä kulkuväyliä. Tunnetko veteen liittyviä perinteisiä suomalaisia uskomuksia tai sanontoja? ”Vesi vanhin voitehista”, ”laulaa suohon”, ”suo, kuokka ja Jussi ”. Suomalaisen kansanperinteen myyttiseen maisemaan kuuluu vesi. Kalevalaisessa runoudessa maailma syntyy sotkan, vesilinnun, munasta alkumeressä uivan Ilmattaren polvelle, ja tuonpuoleiseen vie Tuonelan joki. Veden jumala Ahti ja veden emäntä Vellamo sekä vedenneidot ja koskenhaltijat houkuttelevat tarinoissa ihmisiä omaan vedenalaiseen maailmaansa. Näkillä on peloteltu lapsia pysymään poissa veden ääreltä. Vesilintu ja kala ovat myös suomensukuisten kansojen samaanieläimiä.
Paikallisiin oloihin vesityöpaja liitettiin harjoituksella Tehdään luonnonmaantieteellinen kartta Tampereen lähialueen vesistöistä, niihin liittyvistä luonnon ilmiöistä ja ihmisen rakentamista rakennelmista. Jos minä olen Pispalan harju, mikä sinä olet, missä on sinun paikkasi kartalla? Asetun lattialle pitkälleni, muut tuottavat lähiympäristöstä tutut järvet, kosken, padon ja sillat, vesilaitoksen ja vedenpuhdistamon.
Veteen liittyvää ajattelu laajeni vuosiluokkien 5–6 opetukseen. Luonnonkirjan fysiikka ja kemia käsittelee veden puhdistusta ja veden kulutusta. Kaavioita löytyy Tampereen Veden verkkosivuilta. Keväällä 2016 mainostettiin ”Tampereen suosituinta hanatuotetta jo vuodesta 1898”!
Tampereella oli myös mahdollista nähdä Emmi Itärannan romaaniin Teemestarin kirja perustuva teatteriesitys. Olin mukana esityksessä, jossa katsojat saivat lasillisen merivedestä puhdistettua vettä, samoin kuin henkilöt fiktion maailmassa saavat vesikiintiönsä. Helpotuksen tunne oli suuri, kun esityksen väliajalla voi täyttää suoraan hanasta uudelleen käytettävän Tampereen Veden vesipullon ja ottaa sen mukaan!
Kerroin draamapajoissa luokanopettajaopiskelijoille Teemestarin kirjan teatteriesityksestä ja tarjosin kirjan tarinaa malliksi oppilaiden kanssa työskentelyn ideointiin ja suunnitteluun. Esittelin kirjan tarinaa tekstinäytteiden, käsiohjelman ja teatteriesityksen nettisivujen esittelytekstien ja valokuvien avulla. Ja tarjosin suodatettua vettä – prosessidraamassa roolinottoa ja kokemusta voidaan tukea ja havainnollistaa autenttisten toimintojen ja tarpeiston käytöllä.
Opetuksessa oli esillä prosessidraaman klassikoiden käsitys, että draamassa tehokkainta opettamaan on todellisen elämän konteksti. Eri vaiheiden työskentelytavoista ei käytetty esimerkkinä veteen liittyvää draamaa kasvihuoneessa, sairaalan jäteveden kierrätysjärjestelmän suunnittelussa, tulvien torjunnassa metsänvartijoina ja luonnonsuojelijoina tai veden keräämistä pelastuslautalla. (Bowell & Heap 2008/2001, 35, 41.)
Sen sijaan ohjattiin etsimään vesiteemaan ja veden käyttöön liittyvään opetukseen tieto-, tarina- ja tehtävämateriaalia tarjolla olleista kirjasista ja internetin kautta. (Konivuori 2005; Lavonen, Meisalo & al.; Tapaus HOOKAKSOO; Niiniaho ja muut 2015; Aarnio-Linnanvuori ja muut 2010; Tolonen 2012.)
Luokanopettajaopiskelijoiden tehtävänä oli valita ja rajata vesi-ilmiöön liittyvä opetettava tavoitteinen kokonaisuus jollekin luokalle. Valitkaa kehystarinaksi scifi-dystopia eli veden loppumisesta kertova tarina Teemestarin kirjan tapaan tai jokin perinteinen tai tähän tarkoitukseen sepitetty satu. Voitte käyttää prosessidraaman pohjatarinan lähtökohtana myös tutkijan tai toimittajan tai salapoliisin tai elokuvantekijän työtä. Kirjoittakaa aloitus pohjatarinaan ja keksikää vesiaiheinen aloitusleikki. Laatikaa draamatehtäviä ja pohtikaa tarinan lopetusta – ja opetusta!
Pienryhmien tuottamissa tuokioissa eläydyttiin vedenkierron jatkumoksi tai Nalle Puhin sadelaulun olioihin ja päästiin käsittelemään veden merkitystä elämälle. Useimmiten kerrattiin perhepiirissä aamutoimia tai veden ja pohdittiin veden säästämisen mahdollisuuksia, myös omantunnon kujalla. Muun maailman maiden ongelmia ja niiden ratkaisuja ei juuri käsitelty, kerran viisautta etsittiin avaruuden olioilta!
Luonnontieteellistä tietoa, tutkimusta ja ympäristöopetusta
Ympäristö- ja luonnontieto on perusopetuksen alimmilla luokilla arvioitu kokonaisuutena, vuosiluokilla 5–6 biologia ja maantieto on arvioitu yhdessä, samoin fysiikka ja kemia (POPS 2004). Vuoden 2014 opetussuunnitelmassa ympäristöoppi yhdistää biologian, maantiedon, fysiikan, kemian ja terveystiedon. Vuosiluokilla 7–9 niitä on opetettu omina oppiaineinaan (POPS 2004, 2014).
Uusimman opetussuunnitelman yhteisessä osuudessa korostuu kestävän kehityksen mukainen elämäntapa ja ekososiaalinen sivistys sekä ymmärrys ilmastonmuutokseen liittyvistä haasteista ja pyrkimys toimia sitä ehkäisevästi. Mukana on teknologia-, ympäristö- ja osallisuuskasvatus sekä viestintä tutkimusten eri vaiheissa ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. (POPS 2014.)
Lukiossa opetuksen tehtävänä on tukea opiskelijan luonnontieteellistä ajattelua ja maailmankuvaa ekosysteemien tasolla ja antaa valmiuksia ymmärtää maailmanlaajuisia, alueellisia ja paikallisia ilmiöitä ja ongelmia sekä niiden ratkaisumahdollisuuksia. (LOPS 2015.)
Luonnontieteiden opetuksen menetelmiin kuuluu kokeellinen työtapa, ilmiöiden havainnointi ja mittaaminen, päättely ja yleistysten tekeminen. Kokemus kokeellisesta tiedonhankinnasta voidaan luonnontieteiden opetuksessa tuottaa demonstraation avulla. Tarkoituksena on kiinnittää oppilaiden tarkkaavaisuus olennaisiin seikkoihin ja tuoda esille ilmiöön liittyvät luonnontieteelliset käsitteet ja periaatteet.
'
Vesiteemaan liittyvällä oppitunnilla on toteutettu demonstraatio, jossa opettaja ja oppilaat rakentavat yhdessä käsitystä pallojen kellumisesta. Tutkimuksessa demonstraation yhteydessä käytävää opettajan ja oppilaiden keskustelua tulkitaan opetusimprovisaationa (disciplined improvisation, (termi alk. Sawyer 2004, viittaa tieteenalakohtaisuuteen). Kun oppilas tekee ehdotuksen, opettaja ottaa käyttöön improvisaatioteatterin tilanteen tai kohtauksen rakentamisen perussäännön kyllä, ja. Improvisaatioteatterissa kohtaus voi päätyä millaiseen tilanteeseen tahansa, mutta opetustilanteessa opettajan hyväksyvän tarjouksen tulee olla sellainen, asian käsittely etenee kohti opetuksen tavoitetta. Tiedonala, käsitteet, tiedonhankinnan ja -oikeutuksen menetelmät sekä tiedon luonne määrittävät sitä, mihin opetustilanteessa tulee päätyä. Tutkijoiden mielestä kokeilusta jäi oppilaille mielikuva, että he olivat olleet mukana tieteellisen kokeen suorittamisessa. (Suomela ja muut 2013.)
Oppilaslähtöinen keskustelu kokeen yhteydessä mahdollistaa tiedon hankinnan verbalisoinnin, päättelyn ja yleistysten teon. On tärkeätä ohjata oppilaita aktiiviseen tiedon käsittelyyn, vasta sen kautta syntyy tieteellisten käsitteiden ja periaatteiden oppimista. Draamaa voidaan käyttää kehystarinan luomiseksi oppikirjan tehtäviin kuuluvien kokeiden suorittamiselle. Laboratorioon tuodaan työskentelyä seuraamaan ja dokumentoimaan toimittajapari, valokuvaaja ja videokuvaaja avustajineen. Dokumentin teko draamatyöskentelynä reflektointikeskusteluineen on oivallinen oppimisen tila.
Salapoliisityöskentelyssä voidaan tutkia rikospaikalta löytyviä näytteitä, esimerkiksi kengänpohjissa kulkeutunutta maa-ainesta, mikroskoopin avulla (Tapaus HOOKAKSOO). On kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei huomio siirry muuhun kuin todelliseen kemiaan – arkikielessäkin puhutaan ”kemioista” metaforisesti. Myös ”atomi ja vety” -niminen itäsuomalainen herkkupala on käsitteellisesti toisin muodostettu kuin veden merkki H2O.
Open ilmasto-oppaassa korostetaan, että alakoulussa ei ole tarpeellista ottaa tavoitteeksi, että oppilaille syntyisi realistinen kuva kaikkien sosiaalisten ja ympäristöongelmien välisistä syy- ja seuraussuhteista. Ilmastonmuutosleikin yhteydessä on tärkeää, että opettajan välittämä tieto on oikeaa, ettei oppilaille välity virheellisiä ajatusmalleja.
Draamassa ilmiöitä simuloidaan leikkien, roolien, mimiikan tai tanssin avulla. Oppimiseen liittyy keho tai kehomuisti, puhutaan kinesteettisestä oppimisesta. Käsitteiden oppimiseen käytetään ”olomuototanssia”: luokan keskelle on muodostettu (pulpeteista) reaktioastia. Reaktioastiassa olevat oppilaat saavat liikeohjeita opettajalta. Alkutilanteessa oppilaat ohjataan liikkumaan toistensa vaikutuspiirissä lähellä toisiaan, oppilaat liukuvat toistensa ohi. ”Energiaa lisäämällä” tapahtuu olomuodon muutos. Ryhmän oppilaat irtautuvat toistensa vaikutuspiiristä ja täyttävät koko reaktioastian, kuten vesimolekyylit höyrystyessään. ”Energiaa poistamalla” oppilaat jäätyvät ja liikkeestä tulee minimaalista. Ryhmä kiinteytyy, jolloin välimatkat pienenevät kosketusetäisyydelle. Oppilaat eivät voi liikkua suhteessa toisiinsa. Oppilailla on mahdollisuus sekä käsitellä että ilmaista ilman ja veden kemiaa, asiaa atomeista ja niiden yhdistymisestä sekä aineiden olomuotojen muutoksista ja niiden yhteyttä energiaan. Oppilaat rakentavat merkityksiä käsitteille kiinteä, neste ja kaasu. (Turkka 2016; alk. Dorion 2009.)
Luonnontieteellistä tietoa visualisoidaan ja havainnollistetaan draamassa mielikuvien avulla. Tiedon syntyä voidaan kuvata simuloiden kokeiden tekemisen kautta tai kertomalla tarinoita tieteen historiasta. Luontevinta draama on tieteen tai esimerkiksi veden käyttöön liittyvissä sosiaalisissa tilanteissa, käsiteltäessä kemiaa roolileikeissä. Myös yhteiskunnallinen keskustelu voi luoda näyttämön draamassa. Esimerkkinä on kansainvälinen ilmastopaneeli draamana: aluksi paneelikeskustelulle luodaan taustatarina esimerkiksi opettajan toimesta. Oppilaat johdatellaan rooleihin korttien, tukimateriaalin tai oppilaiden oman tiedonhaun avulla. Tarkoituksena on, että oppilaat tutustuvat rooliensa taustoihin, motiiveihin ja argumentteihin. Keskusteluun osallistuu toimijoita, joilla on vastakkaisia päämääriä ja tavoitteita, mikä luo jännitettä keskusteluun. Mukana on myös asenteisiin vaikuttaminen ja siihen liittyvät tunteet sekä yhteiskunnalliset arvot. (Turkka 2016.)
Kokonaisvaltaiselle ilmastokasvatukselle on luotu sen kompleksisuutta kuvaava polkupyörämalli. Polkupyörän liikkumisen mahdollistavat renkaat ovat tieto ja ajattelun taidot. Pyörän rungon muodostavat oppijan identiteetti, arvot ja maailmankuva, ihmisyyden ja etiikan kysymykset. Ketjut ja polkimet kuvaavat toimintaa, jonka avulla ilmastonmuutosta pyritään hillitsemään. Jarrut ovat toiminnan esteitä. Polkupyörän lamppu on toivo ja muut tunteet, ohjaustanko kuvastaa tulevaisuuteen ohjaamista. Polkupyörä on jatkuvasti liikkeellä ja vaatii jonkun ohjaamaan. Polkupyörän satula on motivaatio ja osallisuuden kokemus; siihen kuuluu se, että ilmastonmuutos koskee juuri minua ja myös se, että koen voivani vaikuttaa siihen. (Tolppanen ja muut 2017.)
Ympäristö- ja ilmasto- tai globaalikasvatuksessa ja kestävän kehityksen opetuksessa käsitellään sekä luonnontieteellisiä että yhteiskunnallisia ongelmia. Syvällinen, käyttäytymiseen muutokseen johtava oppiminen edellyttää kokemusta, ja kaikilla on suhde veden käyttöön oman jokapäiväisen kokemuksensa kautta. Lapsille olisi tärkeää puhua yksilöllisten valintojen sijaan kaikesta, mitä voi tehdä yhdessä globaaliin oikeudenmukaisuuteen asti.
Kokemusasiantuntemukseen perustuva ymmärtäminen jää kapeaksi, ellei sitä haasteta uudesta näkökulmasta. Esimerkiksi vesi ilmiönä liittyy laajoihin järjestelmiin ja niiden suhteisiin, joihin vaikuttavat ihmisen käytännön toiminta ja periaatteellinen ajattelu. Ympäristöä koskeva tieto karttuu, globaalit ympäristöongelmat ovat monimutkaisia, monialaisia ja arvolatautuneita, ja tieteen totuuksien tulkinnoista taistellaan monin tavoin. Koulun mahdollisuus on yhteistyössä, jossa luonnontieteellistä sekä yhteiskunta- ja taloustieteellistä tietoa yhdistetään draaman ja muiden taiteiden tietoon.
Taiteen tietämisestä ja ymmärtämisestä
Emmi Itärannan romaanin Teemestarin kirja[i] tapahtumat sijoittuvat määrittelemättömään tulevaisuuteen, jolloin maapallolla on alkanut juotavan veden puute, veden käyttöä säännöstellään. Tarinassa kysytään, kenelle vesi kuuluu, millainen merkitys tiedolla on ja miten oikeudenmukaisuus ihmisten perustarpeiden tyydyttämisessä voidaan toteuttaa.
Teemestarin kirjan lukemiseen voidaan viritellä ja motivoida uutisella veden loppumisesta tai saastumisesta. Ongelmanratkaisuehdotuksia käsitellään foorumiteatterina, tehdään vaihtoehtoisia loppuja. Teoksen keskeisiin kysymyksiin vie tehtävä: Espanjan sisäosissa on kaksi maatilaa. Toisen kaivosta loppuu vesi. Mitä tapahtuu?
Nuorten aikuistenkin kanssa voidaan lähteä liikkeelle fyysisten lämmittelyleikkien avulla: Tehkää pienryhminä omaa kroppaa käyttäen toimivia koneita, joita ei ole, mutta joista voisi olla hyötyä tulevaisuudessa. Ketjuloru yhdyssanoilla kehittää yhteistyötä ja sosiaalisuutta. Verbaalista virittelyä on tehtävä: Kerro lapsuuden salaisesta piilopaikastasi! Mikä siitä teki sinulle tärkeän tai merkityksellisen? Miksi joistain paikoista ei haluta kertoa muille? Purku pienryhmissä tai parin kanssa – ja lisäkysymys Tunnetko ihmisiä, joilla on mielestäsi aivan erityinen suhde luontoon? Millaisia salaisuuksia heidän luontosuhteeseensa liittyy?
Laaja draama syntyy ”ennen – nyt – tulevaisuudessa” -testauksella: Miettikää ryhmässä, mitä isovanhempienne lapsuudesta on säilytetty. Mitä pitäisi säilyttää teidän lapsuudestanne? Tehkää pieni lista tärkeimmistä! Mitä teistä olisi tulevaisuudessa tärkeää, että lapsuudessa olisi? Tehkää uutinen, jossa kerrotaan, miten loistavaa lapsuutta vuoden 2040 lapset saavat elää, tai mainos, jossa myytte ideanne ostos-tv:ssä. (vrt. Halkilahti 2016, liite 7.)
Kirjan lukemiseen virittely voi toki lukiossa lähteä abstraktisti ja avoimesti: Mitä sinulle tulee mieleen romaanin englanninkielisestä nimestä Memory of Water tai siitä tehdyn näytelmän nimestä Veden muisti tai Veden muistista? Mitä nimi voisi tarkoittaa? Mistä ajattelet romaanin tai näytelmän kertovan? Voidaan myös lukea ote romaanin alusta, jolloin herää kysymys, mitä on tapahtunut, kun joku ei ole nähnyt lunta eikä jäätä.
Teatteriesitysten yhteydessä on tarjolla videomateriaalia ja näytelmätekstikatkelmia ennakkotehtäviä varten. Miten kohtaus jatkuu? Tehkää jatkosta oma versionne. Laatikaa käsikirjoitus tai valitkaa työskentelytavaksi piirros, sarjakuva, valokuva, animaatio tai video! Romaanin lukemista tai teatteriesityksen katsomista varten voidaan antaa valinnaisia tai arvottuja tarkkailutehtäviä.
Teatteriesityksen tai romaanin lukemisen yhteydessä voi olla draamatehtäviä, joissa käytetään hyväksi osallistujien kokemuksia ja tulkintoja fiktiivisestä todellisuudesta roolissa olijoiden osallisuuden sekä teemojen yhteisen käsittelyn kautta. Näytelmätekstin tai romaanista poimitun dialogin käyttö toimii myös teatteriesityksen tai romaanin lukemisen purkamisessa draaman keinoin.
Sanja: ”Toitko sen TDK:n ja hopeisen kiekon?”
Noria: ”Toin. En kyllä ymmärrä mihin tarvitset niitä?”
Sanja: ”Tämä M. Jansson-laite on todellinen löytö. Minä sain sen aurinkogeneraattorin avulla toimimaan. - - Muistin, että sinulla on muovihaudan aarteittesi joukossa se TDK. Se saattaisi sopia tähän. Voinko kokeilla?”
Noria: (kaivaa laukustaan) ”Toki. Tässä.”
Sanja: - - Se pyörii!” (musiikki, Taiska: Haltin häät)
Sanja: (nauraa) ”Entismusiikkia. Kamalaa!” (laite räsähtää ja vaikenee)
Noria: ”Menikö se rikki?”
Sanja: ”En usko. Olen varma, että olen oikeassa. Tämä TDK sopii laitteeseen, ja laite tulkitsee TDK:n ääniä kaiuttimiin. (katsoo soittimen päällä olevaa luukkua) Saanko katsoa sitä Muovihaudalta löytämääsi hopeista kiekkoa?”
Noria: ”Tätä?”
Sanja:”Niin.(laittaa kiekon soittimeen) Ei kuulu mitään,(kuuntelee) mutta laite hurisee.” (vääntää volyyminappulaa. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen kuuluu äänekäs rasahdus ja miesääni alkaa puhua)
Miesääni, Nils: Janssonin retkikunnan lokikirja, päivä neljä, lähellä entistä Trondheimin aluetta. Aloitimme päivän tekemällä mittauksia Dovrefjellin vesien mikrobipitoisuuksista.
Sanja: ”Mikä paikka tämä on?”
Noria: ”Paikka, jota ei ole.”
Sanja: (kuulee lähteen äänen) ”Mikä ääni tuo on?”
Noria: ”Et ole kuullut sitä koskaan aikaisemmin.”
Sanja:” Kaikki tuo vesi. Onko se juotavaa?”
Noria: ”On.”
Sanja: ”Onko se sinun?”
Noria: ”On. Siis …ei … se kuuluu teemestareille.”
Sanja: ”Miksi olet salannut tämän? Milloin tämä löytyi? Miksi et ole kertonut? Kaikki tuo vesi! Niiden talojen asukkaat… jotka tapettiin siksi että he tekivät laittoman vesijohdon. Minja.… Kuinka sinä kehtaat sanoa, että tätä paikkaa ei ole!”
Noria: ”Minä autan teitä. Minä tuon teille vettä. Minja paranee. Sinun täytyy luvata, että et kerro tästä kenellekään. Voin auttaa sinua vain, jos lupaat, että lähde pysyy salassa.”
(Itäranta – Majanlahti 2016.)
Näytelmätekstiä tai romaanista poimittua dialogia voi käyttää myös teatteriesityksen tai romaanin lukemisen purkamisessa draaman keinoin.
Teemestarin kirjan käsittelemät jatkuvuuden ja päätöksenteon teemat ovat haastavia ja ahdistaviakin, joten aloituksena voi olla hiljainen surutyö: koko ryhmä on roolissa ja liikkuu huivit hyönteishuppuina fiktion ’Kuolleessa metsässä’ musiikkitaustana Suistamon äänimaisema 2014 (Lievonen 2018, 168–176).
Teoksen maailmaan päästään tehtävällä Tehkää pienryhmissä kolmen patsaan tai liikkuvan kuvan esitys siitä, mitä kirjan päähenkilön, nuoren tytön Norian, elämässä ja ajatuksissa tapahtuu kirjan kolmen osan ”Veden vartijat”, ”Hiljainen tila” ja ”Sininen ympyrä aikana”! Kirjan tapahtumista voidaan laatia aikajana, jolle merkitään keskeiset tapahtumat eri väreillä ja niiden yhteyteen piirretään niihin liittyvät merkitykselliset esineet. Fiktion maailmasta voidaan tehdä Norian perheen ja kyläyhteisön jäsenten sosiogrammi.
Keskusteluun johdattavissa draamatehtävissä otetaan esille tarinan ratkaisuja monesta näkökulmasta arvioiden tai rekonstruoidaan tarinaan kuuluvia kohtauksia, joita kaunokirjallisessa teoksessa on jätetty kertomatta. Tehtävänä voi olla: Improvisoikaa kohtaus teemestarin tyttären Norian ratkaisusta ammatinvalinnan suhteen. Tilannetta voidaan myös lähteä katsomaan ensin jakautumalla ryhmärooleihin: Otetaan Noria piirin keskelle. Muodostetaan omantunnon kehä neljän ryhmän muotoon. Ryhmät ovat tunne – järki – perinteet – talous. Eri ryhmissä olevat antavat omalta kannaltaan perusteltuja ehdotuksia Norialle ammatinvalinnasta ja vähän muitakin elämänohjeita. Ohjaaja pyytää lopuksi valitsemaan vakuuttavimmat perustelut esittäneen ryhmän.
Yhdessä voidaan selvittää fiktiivisen maailman tilaa: Kaatopaikoille hautautunut entismaailman teknologia – mitä siitä saadaan tietää? Millaisia kysymyksiä herää? – Millainen on nykyismaailman kartta? Paikkojen nimiä ja kuvauksia olosuhteista; Millaisia ovat nykyismaailman kulkuneuvot (tekniikka, omistus, hallussapito)? – Millaista on nykyismaailman viestintäteknologia ja viestintä? –– Mitä saadaan tietää hallinnosta ja yhteiskunnan valtasuhteista? – Mitä Hämärän vuosisadoista saadaan tietää? Millaisia kysymyksiä herää? – Käsityksiä tiedosta ja tiedon välittymisestä nykyismaailmassa ja Norian ja Sanian toiminnan taustalla?
Jokainen voi olla Norian roolissa kirjoittamalla laulun isän kuoleman johdosta (tanka tai haiku), päiväkirjamerkintöjä lähteen salaisuudesta tilanteessa, jossa Sanjan perheen vesikiintiön riittämättömyys ja Minjan sairaus on tullut esille, Norian lähettämättä jäänyt kirje Sanjalle tiedon etsimisen ja tutkimusmatkalle lähtemisen tarpeellisuudesta tai lähettämättä jäänyt kirje äidille Xinjingiin retkisuunnitelmasta.
Teeseremonia ja teemestarien toiminnan arviointi on teoksen keskeisiä kysymyksiä. Äänestetäänkö teeseremonian kauneudesta ja turhuudesta ekokatastrofin jälkeisessä maailmassa? Entä lähteen käytön etuoikeudesta? Onko Noria sankari vai epätoivoinen menneeseen takertuja? Millaisia argumentteja voidaan esittää puolesta ja vastaan?
Keskeinen kysymys on, mistä Noriaa rangaistaan ”sinisen ympyrän” menetelmällä? Miksi? Improvisoikaa kohtaus kuvitellusta tai salassa pidetystä oikeudenkäynnistä, jossa Noria on syytettynä. Tuomarina voi toimia komentaja Taro tai joku häntä korkeampi Uuden Quianin virkamies, oikeudessa on syyttäjä, puolustusasianajaja ja lautamiehet tai jury, joka voi kuulla myös todistajia. Ketkä kutsutaan kuultaviksi oikeuteen? Millainen on tuomio?
On tärkeätä, että romaanin lopusta keskustellaan. Loppuratkaisu ja sen perustelut? Millaisia tunteita se herättää? Listataan ja järjestetään tunteita ja tunnelmia. Jos päällimmäiseksi jää suru, voidaan tehdä muistomerkki kirjavilla paperilyhdyillä, jotka valaistaan aurinkokennoenergiaa käyttävillä tuikuilla.
Voidaan tehdä myös yksin tai yhdessä seuraavia tehtäviä: Noria kirjoittaa kirjeen äidilleen ollessaan yksin sinisellä ympyrällä merkityssä talossaan tai Noria sepittää valituslaulun, jossa on myös hiven toivoa tai Noria maalaa paperille, miltä hänestä tuntuu yksin sinisellä ympyrällä merkityssä talossa. Esitetään joitakin ääneen lukien tai ripustetaan galleriaan ja käydään katsomassa.
Voidaan toteuttaa vielä yksi draamakohtaus: Improvisoikaa kohtaus, joka seuraa romaanin tai näytelmän loppukohtausta.
Lopetuksessa voi olla paikanvaihtoleikki sen mukaan, millaisen lupauksen muutoksesta kohti ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää maailmaa olet valmis antamaan! Ja sitten: Peukutetaan, onko tulevaisuudessa toivoa!
Kirjallisuutta:
Aarnio-Linnanvuori, E., Hannuksela, M. & Nordström, H. 2010. Tarinoita muuttuvalta planeetalta. WWF. VESI elämän edellytys. Toiminnallisia tehtäviä opetukseen. 2013. Suomen Unicef. https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/Koulut/Vesiopas/Vesiopas+kannet_ja_sisus.pdf
Aurinkosade. Satuja ja vedestä. 1983. Suomen Unicef-yhdistys.
Bowell, P. & Heap, B. 2008. Prosessidraama: polkuja opettamiseen ja oppimiseen. Suom. Raija Airaksinen. Draamatyö. Alk. Planning Process Drama 2001.
Dorion, K. R. 2009. Science through drama: A multiple case exploration of the characteristics of drama activities used in secondary science lessons. International Journal of Science Education, 31(16), 2247–2270.
Aarnio-Linnanvuori, E., Hannuksela, M. & Nordström, H. 2010. Tarinoita muuttuvalta planeetalta. WWF. VESI elämän edellytys. Toiminnallisia tehtäviä opetukseen. 2013. Suomen Unicef. https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/Koulut/Vesiopas/Vesiopas+kannet_ja_sisus.pdf
Aurinkosade. Satuja ja vedestä. 1983. Suomen Unicef-yhdistys.
Halkilahti, H. 2012. Onnistumisen edellytykset draaman opetukselle peruskouluissa. Metropolia. https://www.theseus.fi/handle/10024/51880
Hiltunen, Jaana & Konivuori, Heli 2005: Vihreä draama. Draaman keinoin kestäviin elämäntapoihin. Multikustannus oy/Booky.fi/ Rakennusalan Kustantajat.
Lavonen, Meisalo & al. OLOMUODOT JA NIIDEN MUUTOKSET http://www.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/mbl/lampo/olomuodot.htm
Lievonen, S. 2018. Muisto vedestä. – Viirret, T-L. & Airaksinen, R. (toim.) Suomalaisia prosessidraamoja. Draamatyö, 168–176.
Lukion opetussuunnitelman perusteet. 2015. Opetushallitus. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/lukion-opetussuunnitelman-perusteet-2015
Niiniaho, J., Ahola, S., Hämäläinen, H. & Paloniemi, A. (toim.) 2013. VESI elämän edellytys. Toiminnallisia tehtäviä opetukseen. Suomen UNICEF. https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/Koulut/Vesiopas/Vesiopas+kannet_ja_sisus.pdf
Open ilmasto-opas https://openilmasto-opas.fi/
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 2014. Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Suomela, L. Juuti, K. &Ahtee, M. Improvisaatio luonnontieteiden opetuksessa: luonnontieteellisen tutkimuksen prosessi oppilaiden aloitteisiin nojautuvan demonstraation rakenteena. – Tainio, L., Juuti, K. & Routarinne, S. (toim.), Ainedidaktinen tutkimus koulutuspoliittisen päätöksenteon perustana. Helsinki 2013, 89–106 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38459/AD_4_ISBN_978-952-5993-07-3.pdf?sequence=1
Tampereen Vesi. Veden hankinta ja käsittely. https://www.tampere.fi/vesi/toiminta/vedenhankintajakasittely.html
Tapaus HOOKAKSOO. Ideoita kemian opetukseen alakoulun 5.-6. luokkien opettajille. Oulun yliopiston LUMA-keskus ja Tiedekeskus Tietomaa. https://ouluma.fi/2010/01/tapaus-hookaksoo-ideoita-kemian-opetukseen-alakoulun-5-6-luokkien-opettajille/ ja https://ouluma.fi/wp-content/uploads/2010/01/Tapaus_Hookaksoo.pdf (Käytössä oli myös muuta Oulun yliopiston LUMA-keskuksen materiaalia luonnontieteiden opetuksesta.)
Tolonen, Jonna (toim.) 2012. Ympäristötoimittaja. Ajankohtaisia ympäristökysymyksiä nuorille. Sanomalehtien liitto.
Tolppanen, Sakari – Aarnio-Linnanvuori, Essi – Cantell, Hannele – Lehtonen, Anna. 2017. Pirullisen ongelman äärellä – kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli. Kasvatus 48 (5), 456–468.
Turkka, J. 2016. Draama kemian opetuksessa. LUMAT-B 1(2), 2016 http://www.luma.fi/lumat/4671
----------------------
1 Emmi Itärannan romaani Teemestarin kirja on ilmestynyt vuonna 2012 (Teos), englanniksi otsikolla Memory of Water (HarperCollins 2014). Sanna Majanlahden käsikirjoittamaa näytelmää Teemestarin kirja on esitetty vuonna 2016 Tampereella tuottajana Kulttuuriosuuskunta Kaje; näytelmäteksti on saatavana Teatterikulman kautta; tätä kirjoitettaessa on ollut käytettävissä Sanna Majanlahdelta saatu teksti – kiitos! Romaanista on esitetty myös Helka-Maria Kinnusen versiota Veden muistista Kajaanin kaupunginteatterissa vuonna 2016; tätä kirjoitettaessa on ollut käytettävissä Helka-Maria Kinnuselta saatu teksti ja opettajille tehty tehtävämoniste – kiitos! Samasta romaanista tehtyä Tommi Kainulaisen kirjoittamaa näytelmää Veden muisti on esitetty Tampereella Ahaa Teatterissa vuonna 2018; Olen nähnyt sen esityksen ja olen nähnyt opettajille kiertue-esityksen yhteydessä jaetun tehtävämonisteen.
Tätä kirjaa suosittelen: Kirja-arvostelu
TULOSSA: videohaastattelu!
Menossa mukana:
Espoon kaupunginteatterisäätiö sr
Espoon sirkus- ja teatterikoulu Esko
Etelä-Karjalan Estradi ry
Föreningen för Drama Och Teater, DOT rf
Garantiföreningen för Svenska Teatern rf
Keski-Suomen Draamaopettajat ry
KokoTeatteri-yhdistys ry
Kouvolan Teatteri Oy
Kuusankosken Teatteri
Kuusankosken Toimintavoima Oy
Lahden kaupunki
Lohjan Art & Music ry
Q-teatteri ry
Ryhmäteatterin Kannatus ry
Suomen Kansallisteatteri Oy
Tampereen Teatteri Oy
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Kannatus ry
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry
Teatteriosuuskunta ILMI Ö
Teatteriryhmä SUMU ry
Teatteriyhdistys Tuike ry
Turun Kaupunginteatteri Oy
Espoon kaupunginteatterisäätiö sr
Espoon sirkus- ja teatterikoulu Esko
Etelä-Karjalan Estradi ry
Föreningen för Drama Och Teater, DOT rf
Garantiföreningen för Svenska Teatern rf
Keski-Suomen Draamaopettajat ry
KokoTeatteri-yhdistys ry
Kouvolan Teatteri Oy
Kuusankosken Teatteri
Kuusankosken Toimintavoima Oy
Lahden kaupunki
Lohjan Art & Music ry
Q-teatteri ry
Ryhmäteatterin Kannatus ry
Suomen Kansallisteatteri Oy
Tampereen Teatteri Oy
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Kannatus ry
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry
Teatteriosuuskunta ILMI Ö
Teatteriryhmä SUMU ry
Teatteriyhdistys Tuike ry
Turun Kaupunginteatteri Oy