TARKKOJA KUVIA, KATTAVAA KOKONAISVALTAISTA KOKEMUSTA JA SYVÄLLISTÄ YMMÄRRYSTÄ DRAAMAOPETTAJAN OSAAMISESTA
Tuija Leena Viirteen väitös ja väitöskirja Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston draamakasvatuksen yliopistonopettaja KM (luokanopettaja), draamaopettaja, musiikkiterapeutti Tuija Leena Viirteen kasvatustieteen väitöskirja Dialogism as an Integral Element in Process Drama: Insights into a Drama Teacher’s Artistic-Pedagogical Expertise tarkastettiin 20.8.2020. Vastaväittäjänä toimi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tanssipedagogiikan professori Eeva Anttila. |
Suomenkielisessä tilaisuudessa Jyväskylän yliopiston vanhassa juhlasalissa oli läsnä pieni yleisö, me muut seurasimme tapahtumaa verkkovälitteisesti. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8189-1.
Väitöskirjakokonaisuuden otsikko Dialogism as an Integral Element in Process Drama: Insights into a Drama Teacher’s Artistic-Pedagogical Expertise on suomeksi Dialogismi erottamattomana tekijänä prosessidraamassa: Käsityksiä draamaopettajan taiteellis-pedagogisesta asiantuntijuudesta; suomenkielinen Tiivistelmä (Abstract) on sivuilla 7– 8 , luku YHTEENVETO (SUMMARY) sivuilla 60–63.
Väitöskirja koostuu laajahkosta johdanto-, teoria- ja tulosten koontiosasta ja kolmesta aiemmin julkaistusta artikkelista.[1]
Olennaista etsimässä ja maailmoja syleilemässä
Väitöstilaisuuden alussa Tuija Leena vilautti mahdollisuutta siirtää läsnäolijat toiseen maailmaan puhuttelemalla kuulijoita Aurinkokuninkaan sanansaattajan roolissa rautatehtaan työntekijöinä.
Tuija Leena Viirret kohdistaa tutkimuksensa draamaopettajan toimintaan prosessidraamassa opettaja roolissa -strategiaa käytettäessä. Tutkija on laajan akateemisen opetus- ja ohjauskokemuksensa pohjalta valinnut analysoivaksi videoidut esimerkit kolmen taitavan draamaopettajan ohjaamista prosessidraamoista sekä heidän reflektionsa omasta ohjaamisestaan. Draamaopettajien työskentelyä on tutkittu tarkan keskustelunanalyyttisen kuvauksen avulla ja narratiivisen analyysin. Väitöskirjassa kolme eri tavoin fokusoitua vuorovaikutuksen parhaiden käytänteiden monipuolisesti valaistua lähikuvaa on upotettu draamakasvatuksesta ja eri tieteenaloilta omaksuttuun teoreettis-filosofiseen käsitteistöön ja siten muodostettuun yhtenäiseen kehykseen.
Väitöskirjakokonaisuuden kattava kysymys on, miten draamaopettaja prosessidraaman opettaja roolissa -strategiaa käyttäessään on sekä draamaa eteenpäin kuljettavana taiteilijana että pedagogisena asiantuntijana vuorovaikutuksessa osallistujien kanssa ja miten draamaopettaja ymmärtää omaa toimintaansa. Samalla siinä selvennetään draaman erityisen vuorovaikutustilanteen keskeisiä piirteitä ja siitä tietoisuuden merkitystä opettajantyössä sekä otetaan kantaa ajankohtaiseen keskusteluun taidekasvatuksen ja taiteen arvostuksesta ja merkityksestä. Väitöskirjan teorian keskeinen ja kokoava käsite on dialogismi. Kattokäsitteen alle sijoittuvat artikkeleissa kuvatut tutkimukset draamaopettajan kasvotyöstä, sen intersubjektiivisuudesta ja dialogisuudesta.
Tutkimusprosessista
Väitöstilaisuudessa käyty keskustelu selvensi tutkimuksen takana olevaa tutkijan omaa henkilökohtaista tarinaa ajattelun kehittymisestä tutkimusprosessin edetessä artikkelista toiseen. Se on kerrottu väitöskirjan loppupuolella, yhteenveto-osassa, tutkijan oman tutkimustoiminnan reflektointina 5.3. Reflections on the research process sivuilla 56–58. Tuija Leena on myös kertonut ja kirjoittanut draamasta sekä FIDEAn piirissä että esimerkiksi Kasvatustieteen päivillä ja osallistunut kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun artikkeleillaan.
Aineistot ovat peräisin autenttisesta Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston opetuksesta eri puolilla Suomea, kolmen taitavan opettajan kursseilta draamakasvatuksen aikuisopiskelijoille. Aineistot ovat vuodelta 2012. Samoilta ajoilta on peräisin Tuija Leenan kiinnostus keskustelunanalyysiin vuorovaikutuksen tutkimusmenetelmänä, jota hän on dokumentoinut sitä artikkelissa vuodelta 2013 “Kun opettaja saa draamaroolin” [2]. Siinä hän käyttää keskustelunanalyysiä Orovillen kaupungin suhtautumista salaperäiseen muukalaiseen käsittelevän prosessidraaman vuorovaikutusta havainnollistavana tutkimusmenetelmänä.
Jo seuraavana vuonna Tuija Leena Viirret on esitellyt väitöskirjassa olevana ensimmäisen artikkelin keskeistä käsitettä kasvotyö esitelmässään.[3]
Kasvotyö dramaturgian ja vuorovaikutuksen kaksinaisuudessa
Keskustelunanalyysi perustuu kielentutkijoiden ja etnometodologien havainnoille arkikeskustelun rakenteesta ja merkitysten syntymisestä puheilmauksen, siihen liittyvien ilmeiden ja eleiden sekä toiminnan, kuulijan päättelyprosessin ja lisäksi ympäristön ja tilanteen yhteisvaikutuksesta. Puheen ja siihen liittyvien ainesten litteroinnilla, siitä tehdyllä analyysillä ja päätelmillä voidaan tehdä vuorovaikutus näkyväksi.
Tuija Leenan valitseman käsitteen kasvotyö luoja, sosiologi Erving Goffman on havainnoinut sosiaalista vuorovaikutusta etnografisen tutkimusotteen osana. Sosiaalisissa kohtaamisissa toistemme kanssa meillä on pyrkimys suojata sekä omia kasvojamme että toisten kasvoja. Jos kasvoja uhataan, osallistujat päätyvät joko ohittamaan tilanteen tai korjaamaan tilanteen, jotta uhka väistyy ja päästään takaisin rituaaliseen tasapainoon.
Artikkelin esimerkissä on kyse tilanteesta, jossa tulee esille draaman osallistujien haavoittuvuuden mahdollisuus. Prosessidraamassa syntyy yllättävä käänne, kun eräs kyläläinen, siis osallistuja roolissa, on rikkonut kyläläisten yhdessä sopimaa sääntöä, ja kyläläisiä kilpailuesitykseen valmentavan tanssinopettajan roolissa oleva opettaja suuttuu ja uhkaa roolihenkilön kasvoja. Opettaja palauttaa onnistuneella toiminnalla vuorovaikutuksellisen tasapainon, jossa kasvoihin kohdistuva uhka laantuu. Tutkimuksessa osoitetaan keskustelunanalyysin avulla, millaisia ovat draamaopettajan siirrot, kun hän kaiken aikaa pyrkii sekä kyseisen henkilön oman minän että roolin kasvojen suojaamiseen.
Keskinäinen kokeminen ja ymmärtäminen yhdellä sanalla: intersubjektiivisuus
Ihmisten välistä vuorovaikutusta voidaan perustella fenomenologisen filosofian klassikoiden Husserlin, Buberin ja Merleau-Pontyn ajatuksilla. Tuija Leena Viirret haluaa yhdistää niihin neurotieteellistä tietoa. Yhteistä on ruumiillisuus, tai kehollisuus, vuorovaikutuksen olemuksen ja draamakasvatuksen tarjoamien oppimismahdollisuuksien ymmärtämisessä. Aivotutkimuksen antina on tieto aivojen osien aktivoituminen draamassa tapahtuvien havaintojen, tunteiden ja toiminnan yhteydessä.
Intersubjektiivisuutta käsittelevässä artikkelissa analysoitu pieni empiirisen aineiston näyte on otettu prosessidraamasta, jossa on kysymys kuvitteellisen Orovillen kaupungin asukkaiden suhtautumisesta muukalaiseen. Kokoustilanteen estetiikka nousee huonekalujen järjestyksestä ja ihmisten kielestä, äänensävyistä, eleistä ja käyttäytymisestä kaupunkilaisina. Opettaja roolissa on ulkopuolinen, keskushallinnon edustaja, joka virkamiehenä rakentaa fiktiota. Osallistujat muuntautuvat rooleihinsa kaupunkilaisina ja elävät kaksoiskehyksessä, joka mahdollistaa etäännyttämisen, tilan reflektoinnille sekä tapahtumien kuluessa että draaman jälkeen.
Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka kehollinen yhteys, ihmisten väliin syntyvä dialoginen yhteys
ja tietoinen, reflektoiva yhteys ovat läsnä yhdessä luoduissa draamatilanteissa. Osallistujat jakavat todellisen tilanteen merkityksen, tässä tapauksessa kokouksensa merkityksen ja muukalaisen aseman suhteessa heidän yhteisöönsä, he jakavat draamassa luomansa kaupunkilaisten yhteisön kokemukset ja sosiokulttuuriset asenteet ja normit. Lisäksi he ymmärtävät olevansa opiskelijaryhmä oman tosielämänsä yhteisön kulttuurissa.
Draaman ’tässä ja nyt’ -tilanteessa henkilökohtaiset keholliset ja mielen kohtaamiset yhteisessä tilassa luovat aistittavaa ilmapiiriä ja merkityksiä minän, muiden ja maailman kanssa. Intersubjektiivisuus selittää sitä, miksi draamaopetuksessa syntyy yhteisiä vahvoja kokemuksia. Intersubjektiivisuus nähdään tutkimuksessa avainilmiönä draamakasvatuksen minän, toisten ja maailman kokonaisvaltaisessa ja monimutkaisessa vuorovaikutuksessa.
Ajattelu näkyväksi tutkijan havainnoin ja toimijoiden kertomusten analyysein
Kolmannessa artikkelissa aineistona ovat kolmen draamaopettajan reflektoivat haastattelut vuodelta 2012. Itse asiassa aineistona ovat tutkijan havainnoinnit draamaopettajien toiminnasta autenttisessa opetustilanteessa, jossa hän oli mukana tutkija-kollegana ja kuvaajana, ja videotallenteiden katsominen tutkijana sekä se mitä opettajat ovat kertoneet omasta toiminnastaan.
Haastattelut on tehty kaksi viikkoa draamaopettajan ohjaaman prosessidraaman jälkeen. Silloin draamaopettaja sai katsoa videolta omaa opetustaan ja tutkija toimi haastattelijana. Haastattelun tärkeimpänä tehtävänantona oli ’kertoa, mitä tulee mieleen valinnoista, toiminnasta ja havainnoista prosessidraaman opetustilanteessa’ – tarkoituksena oli antaa mahdollisuus vapaasti tarjota selityksiä ajatuksilleen, tunteilleen ja huomioilleen prosessin aikana.
Myöhemmin väitöskirjatyönsä aikana Tuija Leena on tutkinut opettajien kertomuksia narratiivisen analyysin metodilla havaintojensa perusteella laatimiensa kuvausten perusteella ja uuden teoreettisen tietämyksensä avulla. Draamaopettajien vapaita kertomuksia on luettu teoreettis-filosofisesti dialogisuuden läpi ja tutkijan havainnointiin perustuvan draamaopettajien toiminnan ja puheen kuvaukseen liitettynä. Tuloksena on, että kertomukset vahvistivat havainnoinnista saadun yhteisen yleiskuvan ja henkilökohtaiset erot draamaopettajien välillä.
Väitöskirjan teoreettisen kehyksen mukaan dialogi on avointa, läsnä olevaa ja toisen ihmisen aitoon kohtaamiseen asettuvaa, Buberin termein Minä-Sinä -asennoitumista, kehon ja mielen kautta syntyvää kokonaisvaltaista vuorovaikutusta. Lisäksi dialogisuus nähdään tutkimuksessa Bahtinin moniäänisenä tilana, jossa erilaisten näkökulmien kanssa myös sekä yhteisyys että erillisyys saavat olla yhtä aikaa läsnä.
Analyysin tuloksina ja näytteinä aineistosta artikkeliin on kirjoitettu Aalen, Nikin ja Raen kertomukset. Niissä on ensin tiivis kuvaus draamaopettajien työskentelystä prosessidraamassa dialogisuuden luomiseksi ja säilyttämiseksi. Toisen osan profilointijaksoista muodostavat sitaatit draamaopettajien kertomuksista (väitöskirjan sivut 114–118, sähköinen versio, artikkeli 3:ssa ei ole sivunumeroita).
Tutkimus tuo esille, että draamaopettajat huolehtivat hyvin tietoisesti, että ilmapiiri muodostuu turvalliseksi ja innostavaksi ja kaikki osallistujat pääsevät mukaan draamatoimintaan ja ilmapiiri pysyy innostavana ja avoimena. He toimivat dramaturgisesti tavoitteellisesti, mutta ovat silti avoimia uusille käänteille draamassa. He antavat tilaa moninäkökulmaisuudelle ja yhteisyyden ja erillisyyden kokemuksille läsnä olevassa ja luottavassa ilmapiirissä.
Tuija Leena sanoi väitöstilaisuudessa, että viimeisessä artikkelissa hän kokoaa draamaopettajan toimintaa ja ajattelua ja kiteyttää toiminnan perusteluja. Tutkimuksen fokusoiminen prosessidraamaan ja opettaja roolissa -strategiaan saattaa näyttää kapealta, mutta tutkimus osoittaa, että samat toimintatavat ja periaatteet toimivat yleisemminkin kaikessa draamatyöskentelyssä. Kaikille opettajille ovat tarpeen tietämys dialogismista ja dialogiset taidot, joihin sisältyvät kunnioituksen, läsnäolon ja luottamuksen hyveet. Draamaopetuksessa ovat vahvasti läsnä kasvatukselliset, taiteelliset ja ihmisenä olemiseen liittyvät ulottuvuudet.
Pirjo Vaittinen, FT, yliopistonlehtori (emer.)
[1] Artikkelit ja niiden verkko-osoitteet ovat:
FACE-WORK IN TEACHER-IN-ROLE: ACTING AT THE INTERFACE BETWEEN ARTISTRY AND PEDAGOGY. Applied Theatre Research 4 (1/2016), 73–87 http://doi.org/10.1386/atr.4.1.73_1,
SHARED EXPERIENCING, SHARED UNDERSTANDINGS: INTERSUBJECTIVITY AS A KEY PHENOMENON IN DRAMA EDUCATION. Applied Theatre Research 6 (2/2018), 155–166 http://doi.org/10.1386/atr.6.2.155_1,
DIALOGICALITY IN TEACHING PROCESS DRAMA: THREE NARRATIVES, THREE FRAMEWORKS. NJ Drama Australia Journal 42 (1/2018), 51–61 http://doi.org/10.1080/14452294.2018.1482728.
[2] Artikkeli on julkaistu sivuilla 116–149 Anneli Kauppisen toimittamassa kirjassa Oppimistilanteita ja vuorovaikutusta (2013); katso myös Päivi Jyrämön ja Hannu Heikkisen artikkeleita samassa kirjassa.
[3] ”Goffmanin kasvotyö ja prosessidraaman pedagogiikka” Kasvatustieteen päivillä Oulussa 20.–21.11. 2014; ”Draaman monet kasvot” Yhtä draamaa -seminaarissa Oulussa 23.–24.1.2015; Face-work as an artistic-pedagogic resource in drama education NoFa 27.5.2015.
Väitöskirjakokonaisuuden otsikko Dialogism as an Integral Element in Process Drama: Insights into a Drama Teacher’s Artistic-Pedagogical Expertise on suomeksi Dialogismi erottamattomana tekijänä prosessidraamassa: Käsityksiä draamaopettajan taiteellis-pedagogisesta asiantuntijuudesta; suomenkielinen Tiivistelmä (Abstract) on sivuilla 7– 8 , luku YHTEENVETO (SUMMARY) sivuilla 60–63.
Väitöskirja koostuu laajahkosta johdanto-, teoria- ja tulosten koontiosasta ja kolmesta aiemmin julkaistusta artikkelista.[1]
Olennaista etsimässä ja maailmoja syleilemässä
Väitöstilaisuuden alussa Tuija Leena vilautti mahdollisuutta siirtää läsnäolijat toiseen maailmaan puhuttelemalla kuulijoita Aurinkokuninkaan sanansaattajan roolissa rautatehtaan työntekijöinä.
Tuija Leena Viirret kohdistaa tutkimuksensa draamaopettajan toimintaan prosessidraamassa opettaja roolissa -strategiaa käytettäessä. Tutkija on laajan akateemisen opetus- ja ohjauskokemuksensa pohjalta valinnut analysoivaksi videoidut esimerkit kolmen taitavan draamaopettajan ohjaamista prosessidraamoista sekä heidän reflektionsa omasta ohjaamisestaan. Draamaopettajien työskentelyä on tutkittu tarkan keskustelunanalyyttisen kuvauksen avulla ja narratiivisen analyysin. Väitöskirjassa kolme eri tavoin fokusoitua vuorovaikutuksen parhaiden käytänteiden monipuolisesti valaistua lähikuvaa on upotettu draamakasvatuksesta ja eri tieteenaloilta omaksuttuun teoreettis-filosofiseen käsitteistöön ja siten muodostettuun yhtenäiseen kehykseen.
Väitöskirjakokonaisuuden kattava kysymys on, miten draamaopettaja prosessidraaman opettaja roolissa -strategiaa käyttäessään on sekä draamaa eteenpäin kuljettavana taiteilijana että pedagogisena asiantuntijana vuorovaikutuksessa osallistujien kanssa ja miten draamaopettaja ymmärtää omaa toimintaansa. Samalla siinä selvennetään draaman erityisen vuorovaikutustilanteen keskeisiä piirteitä ja siitä tietoisuuden merkitystä opettajantyössä sekä otetaan kantaa ajankohtaiseen keskusteluun taidekasvatuksen ja taiteen arvostuksesta ja merkityksestä. Väitöskirjan teorian keskeinen ja kokoava käsite on dialogismi. Kattokäsitteen alle sijoittuvat artikkeleissa kuvatut tutkimukset draamaopettajan kasvotyöstä, sen intersubjektiivisuudesta ja dialogisuudesta.
Tutkimusprosessista
Väitöstilaisuudessa käyty keskustelu selvensi tutkimuksen takana olevaa tutkijan omaa henkilökohtaista tarinaa ajattelun kehittymisestä tutkimusprosessin edetessä artikkelista toiseen. Se on kerrottu väitöskirjan loppupuolella, yhteenveto-osassa, tutkijan oman tutkimustoiminnan reflektointina 5.3. Reflections on the research process sivuilla 56–58. Tuija Leena on myös kertonut ja kirjoittanut draamasta sekä FIDEAn piirissä että esimerkiksi Kasvatustieteen päivillä ja osallistunut kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun artikkeleillaan.
Aineistot ovat peräisin autenttisesta Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston opetuksesta eri puolilla Suomea, kolmen taitavan opettajan kursseilta draamakasvatuksen aikuisopiskelijoille. Aineistot ovat vuodelta 2012. Samoilta ajoilta on peräisin Tuija Leenan kiinnostus keskustelunanalyysiin vuorovaikutuksen tutkimusmenetelmänä, jota hän on dokumentoinut sitä artikkelissa vuodelta 2013 “Kun opettaja saa draamaroolin” [2]. Siinä hän käyttää keskustelunanalyysiä Orovillen kaupungin suhtautumista salaperäiseen muukalaiseen käsittelevän prosessidraaman vuorovaikutusta havainnollistavana tutkimusmenetelmänä.
Jo seuraavana vuonna Tuija Leena Viirret on esitellyt väitöskirjassa olevana ensimmäisen artikkelin keskeistä käsitettä kasvotyö esitelmässään.[3]
Kasvotyö dramaturgian ja vuorovaikutuksen kaksinaisuudessa
Keskustelunanalyysi perustuu kielentutkijoiden ja etnometodologien havainnoille arkikeskustelun rakenteesta ja merkitysten syntymisestä puheilmauksen, siihen liittyvien ilmeiden ja eleiden sekä toiminnan, kuulijan päättelyprosessin ja lisäksi ympäristön ja tilanteen yhteisvaikutuksesta. Puheen ja siihen liittyvien ainesten litteroinnilla, siitä tehdyllä analyysillä ja päätelmillä voidaan tehdä vuorovaikutus näkyväksi.
Tuija Leenan valitseman käsitteen kasvotyö luoja, sosiologi Erving Goffman on havainnoinut sosiaalista vuorovaikutusta etnografisen tutkimusotteen osana. Sosiaalisissa kohtaamisissa toistemme kanssa meillä on pyrkimys suojata sekä omia kasvojamme että toisten kasvoja. Jos kasvoja uhataan, osallistujat päätyvät joko ohittamaan tilanteen tai korjaamaan tilanteen, jotta uhka väistyy ja päästään takaisin rituaaliseen tasapainoon.
Artikkelin esimerkissä on kyse tilanteesta, jossa tulee esille draaman osallistujien haavoittuvuuden mahdollisuus. Prosessidraamassa syntyy yllättävä käänne, kun eräs kyläläinen, siis osallistuja roolissa, on rikkonut kyläläisten yhdessä sopimaa sääntöä, ja kyläläisiä kilpailuesitykseen valmentavan tanssinopettajan roolissa oleva opettaja suuttuu ja uhkaa roolihenkilön kasvoja. Opettaja palauttaa onnistuneella toiminnalla vuorovaikutuksellisen tasapainon, jossa kasvoihin kohdistuva uhka laantuu. Tutkimuksessa osoitetaan keskustelunanalyysin avulla, millaisia ovat draamaopettajan siirrot, kun hän kaiken aikaa pyrkii sekä kyseisen henkilön oman minän että roolin kasvojen suojaamiseen.
Keskinäinen kokeminen ja ymmärtäminen yhdellä sanalla: intersubjektiivisuus
Ihmisten välistä vuorovaikutusta voidaan perustella fenomenologisen filosofian klassikoiden Husserlin, Buberin ja Merleau-Pontyn ajatuksilla. Tuija Leena Viirret haluaa yhdistää niihin neurotieteellistä tietoa. Yhteistä on ruumiillisuus, tai kehollisuus, vuorovaikutuksen olemuksen ja draamakasvatuksen tarjoamien oppimismahdollisuuksien ymmärtämisessä. Aivotutkimuksen antina on tieto aivojen osien aktivoituminen draamassa tapahtuvien havaintojen, tunteiden ja toiminnan yhteydessä.
Intersubjektiivisuutta käsittelevässä artikkelissa analysoitu pieni empiirisen aineiston näyte on otettu prosessidraamasta, jossa on kysymys kuvitteellisen Orovillen kaupungin asukkaiden suhtautumisesta muukalaiseen. Kokoustilanteen estetiikka nousee huonekalujen järjestyksestä ja ihmisten kielestä, äänensävyistä, eleistä ja käyttäytymisestä kaupunkilaisina. Opettaja roolissa on ulkopuolinen, keskushallinnon edustaja, joka virkamiehenä rakentaa fiktiota. Osallistujat muuntautuvat rooleihinsa kaupunkilaisina ja elävät kaksoiskehyksessä, joka mahdollistaa etäännyttämisen, tilan reflektoinnille sekä tapahtumien kuluessa että draaman jälkeen.
Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka kehollinen yhteys, ihmisten väliin syntyvä dialoginen yhteys
ja tietoinen, reflektoiva yhteys ovat läsnä yhdessä luoduissa draamatilanteissa. Osallistujat jakavat todellisen tilanteen merkityksen, tässä tapauksessa kokouksensa merkityksen ja muukalaisen aseman suhteessa heidän yhteisöönsä, he jakavat draamassa luomansa kaupunkilaisten yhteisön kokemukset ja sosiokulttuuriset asenteet ja normit. Lisäksi he ymmärtävät olevansa opiskelijaryhmä oman tosielämänsä yhteisön kulttuurissa.
Draaman ’tässä ja nyt’ -tilanteessa henkilökohtaiset keholliset ja mielen kohtaamiset yhteisessä tilassa luovat aistittavaa ilmapiiriä ja merkityksiä minän, muiden ja maailman kanssa. Intersubjektiivisuus selittää sitä, miksi draamaopetuksessa syntyy yhteisiä vahvoja kokemuksia. Intersubjektiivisuus nähdään tutkimuksessa avainilmiönä draamakasvatuksen minän, toisten ja maailman kokonaisvaltaisessa ja monimutkaisessa vuorovaikutuksessa.
Ajattelu näkyväksi tutkijan havainnoin ja toimijoiden kertomusten analyysein
Kolmannessa artikkelissa aineistona ovat kolmen draamaopettajan reflektoivat haastattelut vuodelta 2012. Itse asiassa aineistona ovat tutkijan havainnoinnit draamaopettajien toiminnasta autenttisessa opetustilanteessa, jossa hän oli mukana tutkija-kollegana ja kuvaajana, ja videotallenteiden katsominen tutkijana sekä se mitä opettajat ovat kertoneet omasta toiminnastaan.
Haastattelut on tehty kaksi viikkoa draamaopettajan ohjaaman prosessidraaman jälkeen. Silloin draamaopettaja sai katsoa videolta omaa opetustaan ja tutkija toimi haastattelijana. Haastattelun tärkeimpänä tehtävänantona oli ’kertoa, mitä tulee mieleen valinnoista, toiminnasta ja havainnoista prosessidraaman opetustilanteessa’ – tarkoituksena oli antaa mahdollisuus vapaasti tarjota selityksiä ajatuksilleen, tunteilleen ja huomioilleen prosessin aikana.
Myöhemmin väitöskirjatyönsä aikana Tuija Leena on tutkinut opettajien kertomuksia narratiivisen analyysin metodilla havaintojensa perusteella laatimiensa kuvausten perusteella ja uuden teoreettisen tietämyksensä avulla. Draamaopettajien vapaita kertomuksia on luettu teoreettis-filosofisesti dialogisuuden läpi ja tutkijan havainnointiin perustuvan draamaopettajien toiminnan ja puheen kuvaukseen liitettynä. Tuloksena on, että kertomukset vahvistivat havainnoinnista saadun yhteisen yleiskuvan ja henkilökohtaiset erot draamaopettajien välillä.
Väitöskirjan teoreettisen kehyksen mukaan dialogi on avointa, läsnä olevaa ja toisen ihmisen aitoon kohtaamiseen asettuvaa, Buberin termein Minä-Sinä -asennoitumista, kehon ja mielen kautta syntyvää kokonaisvaltaista vuorovaikutusta. Lisäksi dialogisuus nähdään tutkimuksessa Bahtinin moniäänisenä tilana, jossa erilaisten näkökulmien kanssa myös sekä yhteisyys että erillisyys saavat olla yhtä aikaa läsnä.
Analyysin tuloksina ja näytteinä aineistosta artikkeliin on kirjoitettu Aalen, Nikin ja Raen kertomukset. Niissä on ensin tiivis kuvaus draamaopettajien työskentelystä prosessidraamassa dialogisuuden luomiseksi ja säilyttämiseksi. Toisen osan profilointijaksoista muodostavat sitaatit draamaopettajien kertomuksista (väitöskirjan sivut 114–118, sähköinen versio, artikkeli 3:ssa ei ole sivunumeroita).
Tutkimus tuo esille, että draamaopettajat huolehtivat hyvin tietoisesti, että ilmapiiri muodostuu turvalliseksi ja innostavaksi ja kaikki osallistujat pääsevät mukaan draamatoimintaan ja ilmapiiri pysyy innostavana ja avoimena. He toimivat dramaturgisesti tavoitteellisesti, mutta ovat silti avoimia uusille käänteille draamassa. He antavat tilaa moninäkökulmaisuudelle ja yhteisyyden ja erillisyyden kokemuksille läsnä olevassa ja luottavassa ilmapiirissä.
Tuija Leena sanoi väitöstilaisuudessa, että viimeisessä artikkelissa hän kokoaa draamaopettajan toimintaa ja ajattelua ja kiteyttää toiminnan perusteluja. Tutkimuksen fokusoiminen prosessidraamaan ja opettaja roolissa -strategiaan saattaa näyttää kapealta, mutta tutkimus osoittaa, että samat toimintatavat ja periaatteet toimivat yleisemminkin kaikessa draamatyöskentelyssä. Kaikille opettajille ovat tarpeen tietämys dialogismista ja dialogiset taidot, joihin sisältyvät kunnioituksen, läsnäolon ja luottamuksen hyveet. Draamaopetuksessa ovat vahvasti läsnä kasvatukselliset, taiteelliset ja ihmisenä olemiseen liittyvät ulottuvuudet.
Pirjo Vaittinen, FT, yliopistonlehtori (emer.)
[1] Artikkelit ja niiden verkko-osoitteet ovat:
FACE-WORK IN TEACHER-IN-ROLE: ACTING AT THE INTERFACE BETWEEN ARTISTRY AND PEDAGOGY. Applied Theatre Research 4 (1/2016), 73–87 http://doi.org/10.1386/atr.4.1.73_1,
SHARED EXPERIENCING, SHARED UNDERSTANDINGS: INTERSUBJECTIVITY AS A KEY PHENOMENON IN DRAMA EDUCATION. Applied Theatre Research 6 (2/2018), 155–166 http://doi.org/10.1386/atr.6.2.155_1,
DIALOGICALITY IN TEACHING PROCESS DRAMA: THREE NARRATIVES, THREE FRAMEWORKS. NJ Drama Australia Journal 42 (1/2018), 51–61 http://doi.org/10.1080/14452294.2018.1482728.
[2] Artikkeli on julkaistu sivuilla 116–149 Anneli Kauppisen toimittamassa kirjassa Oppimistilanteita ja vuorovaikutusta (2013); katso myös Päivi Jyrämön ja Hannu Heikkisen artikkeleita samassa kirjassa.
[3] ”Goffmanin kasvotyö ja prosessidraaman pedagogiikka” Kasvatustieteen päivillä Oulussa 20.–21.11. 2014; ”Draaman monet kasvot” Yhtä draamaa -seminaarissa Oulussa 23.–24.1.2015; Face-work as an artistic-pedagogic resource in drama education NoFa 27.5.2015.
Pirjo Vaittinen on FT, kirjallisuuden ja teatterin tutkija ja eläkkeellä oleva opettajankouluttaja. Kiinnostus ja innostus draamaan on peräisin Luovan toiminnan ohjaajakurssilta 1970-luvun Turussa, ja sitä on pidetty yllä lukemattomilla ilmaisutaidon, näyttelijäntyön ja draamakasvatuksen kursseilla, teatterintutkimuksen kansainvälisessä yhteistyössä sekä draama- ja teatterikasvatuksen opetuksena ja tutkimuksessa, viimeksi Tampereen yliopistossa. FIDEA on ollut asiantuntemustani kartuttamassa kaikilla vuosikymmenillä, olen ollut mukana hallituksessakin ja kevätpäivien järjestämisessä vielä 2010-luvullakin sekä kirjoitellut viime aikoinakin juttuja yhdistyksen lehteen. Sähköpostiosoite on [email protected].
|
Tätä kirjaa suosittelen: Kirja-arvostelu
TULOSSA: videohaastattelu!
Menossa mukana:
Espoon kaupunginteatterisäätiö sr
Espoon sirkus- ja teatterikoulu Esko
Etelä-Karjalan Estradi ry
Föreningen för Drama Och Teater, DOT rf
Garantiföreningen för Svenska Teatern rf
Keski-Suomen Draamaopettajat ry
KokoTeatteri-yhdistys ry
Kouvolan Teatteri Oy
Kuusankosken Teatteri
Kuusankosken Toimintavoima Oy
Lahden kaupunki
Lohjan Art & Music ry
Q-teatteri ry
Ryhmäteatterin Kannatus ry
Suomen Kansallisteatteri Oy
Tampereen Teatteri Oy
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Kannatus ry
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry
Teatteriosuuskunta ILMI Ö
Teatteriryhmä SUMU ry
Teatteriyhdistys Tuike ry
Turun Kaupunginteatteri Oy
Espoon kaupunginteatterisäätiö sr
Espoon sirkus- ja teatterikoulu Esko
Etelä-Karjalan Estradi ry
Föreningen för Drama Och Teater, DOT rf
Garantiföreningen för Svenska Teatern rf
Keski-Suomen Draamaopettajat ry
KokoTeatteri-yhdistys ry
Kouvolan Teatteri Oy
Kuusankosken Teatteri
Kuusankosken Toimintavoima Oy
Lahden kaupunki
Lohjan Art & Music ry
Q-teatteri ry
Ryhmäteatterin Kannatus ry
Suomen Kansallisteatteri Oy
Tampereen Teatteri Oy
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Kannatus ry
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry
Teatteriosuuskunta ILMI Ö
Teatteriryhmä SUMU ry
Teatteriyhdistys Tuike ry
Turun Kaupunginteatteri Oy