Helsingin kaupunginteatteri: FUUGA- tanssiesitys 29.10.2020
Tämä peruuntui keväältä ja nyt oli pakko mennä katsomaan, kun siihen tuli tilaisuus. Virtuaalinen lippuostos. Maskeja jaettiin ovelta, ei väliaikaa. Erittäin turvallinen esitys.
Menin sisään noin 15 minuuttia aiemmin ja hyvä niin, koska esitys alkoi jo 10 vaille 19. Häiritsevää oli, että ihmiset tulivat saamaan aikaan sisään ja puhelivat, tosin se oli ehkä ideakin. Eturiviin istui vuoden aikaan nähden liian paksuissa takeissa olevia ihmisiä, liian puhtaissa kengissään ja syykin oli selvä, kun he hetken päästä hyppäsivät lavalle.
Lavalla oli esityksen aikana 7 tanssijaa. On vaikea kuvailla heidän tanssiaan, mutta tämän ryhmän esityksiä huomaan katsovani erityisellä mielenkiinnolla ja rauhallisuudella. Tanssiesityksessä kukaan ei puhu ja tanssijat ovat jokainen pääosassa, heidän vartalonsa viimeistä piirtoa myöten täydelliset - lihaksikkaat ja kurvikkaat. Musiikki ja erilaiset asennot ja liikkeet täysin harmoniassa. Mielenkiintoista oli myös yksinkertaisuus puvustuksessa. Aina, kun tanssijat tulivat takkiensa kanssa yleisöön eturivin penkkeihin, he vaihtoivat jalkaansa farkut ja muutoin heillä oli suorat housut. Lavastuksen tyhjyys ja sen luoma harmonia kaiken toiminnan edetessä oli valtavan rauhoittavaa.
Outous ja omaleimaisuus tuli esineistä, joita välillä kannettiin lavalle ja liikuteltiin, ”tavarahissi” ja takit osana rekvisiittaa. Niitä ei olisi edes tarvinnut, koska musiikin rauhallinen tahti ja tanssijoiden sulavat vartalot täyttivät lavan. Tanssijat olivat välillä synkronoituja kopiointeja toisistaan ja välillä erillisiä sooloja. Välillä lavalle tuli mustanpuhuvia naamioituja henkilöitä ja välillä juostiin pakoon mikkitelinettä tai piilotettiin tanssija takkien alle. Myös kontaktitanssia oli eri kohdissa teosta tarjolla.
Kaikki tuo sekamelska ja vilinä sai minut rauhoittumaan, puhdistumaan, voimaantumaan ja iloitsemaan itseni lähes kyyneliin - niin kaunista tuo ihmisen liike on. En osaa tätä perata tai kritikoida sen enempää, mutta esitys oli kerrassaan ihana ja toivon, että jokainen tanssista hurmioituva persoona kävisi tämän katsomassa.
Menin sisään noin 15 minuuttia aiemmin ja hyvä niin, koska esitys alkoi jo 10 vaille 19. Häiritsevää oli, että ihmiset tulivat saamaan aikaan sisään ja puhelivat, tosin se oli ehkä ideakin. Eturiviin istui vuoden aikaan nähden liian paksuissa takeissa olevia ihmisiä, liian puhtaissa kengissään ja syykin oli selvä, kun he hetken päästä hyppäsivät lavalle.
Lavalla oli esityksen aikana 7 tanssijaa. On vaikea kuvailla heidän tanssiaan, mutta tämän ryhmän esityksiä huomaan katsovani erityisellä mielenkiinnolla ja rauhallisuudella. Tanssiesityksessä kukaan ei puhu ja tanssijat ovat jokainen pääosassa, heidän vartalonsa viimeistä piirtoa myöten täydelliset - lihaksikkaat ja kurvikkaat. Musiikki ja erilaiset asennot ja liikkeet täysin harmoniassa. Mielenkiintoista oli myös yksinkertaisuus puvustuksessa. Aina, kun tanssijat tulivat takkiensa kanssa yleisöön eturivin penkkeihin, he vaihtoivat jalkaansa farkut ja muutoin heillä oli suorat housut. Lavastuksen tyhjyys ja sen luoma harmonia kaiken toiminnan edetessä oli valtavan rauhoittavaa.
Outous ja omaleimaisuus tuli esineistä, joita välillä kannettiin lavalle ja liikuteltiin, ”tavarahissi” ja takit osana rekvisiittaa. Niitä ei olisi edes tarvinnut, koska musiikin rauhallinen tahti ja tanssijoiden sulavat vartalot täyttivät lavan. Tanssijat olivat välillä synkronoituja kopiointeja toisistaan ja välillä erillisiä sooloja. Välillä lavalle tuli mustanpuhuvia naamioituja henkilöitä ja välillä juostiin pakoon mikkitelinettä tai piilotettiin tanssija takkien alle. Myös kontaktitanssia oli eri kohdissa teosta tarjolla.
Kaikki tuo sekamelska ja vilinä sai minut rauhoittumaan, puhdistumaan, voimaantumaan ja iloitsemaan itseni lähes kyyneliin - niin kaunista tuo ihmisen liike on. En osaa tätä perata tai kritikoida sen enempää, mutta esitys oli kerrassaan ihana ja toivon, että jokainen tanssista hurmioituva persoona kävisi tämän katsomassa.
Katja Honkanen on Teatteriryhmä SUMUn perustaja. Itseoppinut ja vähän opiskellut näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja sekä nykyinen kulttuurituottajaopiskelija HUMAK AMK:ssa. Intohimona on siis teatteri, yleisössä, lavalla, tai takapiruna, aina yhtä ihanaa. Silloinkin, kun tulee teatteri burn out, pidätään tauko ja palataan silti aina takaisin teatteriin.
|
Tätä kirjaa suosittelen: Kirja-arvostelu
TULOSSA: videohaastattelu!
Menossa mukana:
Espoon kaupunginteatterisäätiö sr
Espoon sirkus- ja teatterikoulu Esko
Etelä-Karjalan Estradi ry
Föreningen för Drama Och Teater, DOT rf
Garantiföreningen för Svenska Teatern rf
Keski-Suomen Draamaopettajat ry
KokoTeatteri-yhdistys ry
Kouvolan Teatteri Oy
Kuusankosken Teatteri
Kuusankosken Toimintavoima Oy
Lahden kaupunki
Lohjan Art & Music ry
Q-teatteri ry
Ryhmäteatterin Kannatus ry
Suomen Kansallisteatteri Oy
Tampereen Teatteri Oy
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Kannatus ry
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry
Teatteriosuuskunta ILMI Ö
Teatteriryhmä SUMU ry
Teatteriyhdistys Tuike ry
Turun Kaupunginteatteri Oy
Espoon kaupunginteatterisäätiö sr
Espoon sirkus- ja teatterikoulu Esko
Etelä-Karjalan Estradi ry
Föreningen för Drama Och Teater, DOT rf
Garantiföreningen för Svenska Teatern rf
Keski-Suomen Draamaopettajat ry
KokoTeatteri-yhdistys ry
Kouvolan Teatteri Oy
Kuusankosken Teatteri
Kuusankosken Toimintavoima Oy
Lahden kaupunki
Lohjan Art & Music ry
Q-teatteri ry
Ryhmäteatterin Kannatus ry
Suomen Kansallisteatteri Oy
Tampereen Teatteri Oy
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Kannatus ry
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry
Teatteriosuuskunta ILMI Ö
Teatteriryhmä SUMU ry
Teatteriyhdistys Tuike ry
Turun Kaupunginteatteri Oy