Oopperan baletti: COW 2.9.2020
”Ennen teatterirakkauttani oli tanssirakkaus, rakkaus tanssiin on pysynyt taustalla ja se on aina ollut sellainen enemmän minun asiani, harvoin jaettava, mutta nyt minulla on pientä sanottavaa tästä erikoisesta teoksesta.
Oopperatalon etuovilla kysyttiin lippua, henkilökunnalla oli visiirit ja maskit - ja taisin joillakin nähdä myös kertakäyttöhansikkaat. Yleisöä oli pyydetty käyttämään omia maskeja. Istuin sellaisessa paikassa, etten kokenut maskille olevan käyttöä ja koska astmaisena se häiritsee minua, niin tällä kertaa en pitänyt sitä esityksen aikana. Olin kuitenkin iloinen nähdessäni niin monilla maskin naamalla.
Mutta esitykseen itseensä. Esityksen ensimmäinen kosketus ja avaus oli myös parasta antia. Pukuun pukeutunut mies konttasi lavalla lehmänä; hän ei ollut pelkästään mies puvussa nelinkontin vaan aistin tarkasti kehonkielestä ja muodosta lehmäisyyden. Tämä puolitoista -tuntinen, energinen nykytanssiesitys oli vertaansa vailla. Rakastan katsoa balettiesityksiä, mutta myös nykytanssi on yhtä kaikki lähellä sydäntäni. Nuo kaikki ihanat ihmiskehot siellä lavalla, kaikki raajat ja lihakset sulassa sovussa, ah niin kaunista tuo kehollisuus. Ihminen itsessään ilman mitään ylimääräistä on kaunis. Tuo tanssijaparvi oli kuin lehmäparvi laitumella. Siellä ne ihmiskehot vilistivät menemään.
Toinen suuri yksilöllinen havaintoni oli mies suihkussa. Tähän minulla ei ole mitään muuta erityistä sanottavaa, se oli vain mielenkiintoinen havainto. Pidin erityisesti tanssijoiden puvustuksesta, joka oli käytännössä enimmäkseen nuden väriset alusvaatteet. Jossain välissä heillä oli valkoiset, lakanaa muistuttavat hameet päällä tai mustia pukuja. Noin puolenvälin tienoilla näimme visuaalisen lehmien juoksuparven keskellä Helsinkiä. Mielestäni kaikki videoefektit eivät suinkaan olleet tarpeellista katsottavaa, mutta tämä kirmaus keskellä kaupunkia oli mielenkiintoinen yksityiskohta. Lisäksi luulen, että tämä 1,5 tunnin esitys vaati pienen tauon tanssijoille ja heidän kehoilleen.
Tämän jälkeen nostettiin lavalle joukko ihmisiä eli tanssijat, joilla oli lampunvarjostin-hatut päässään sekä ihmeelliset korkokengät jalassa, mahdollisesti varustettu kummallisilla palikoilla, kolmosparvelta ei päässyt tarkasti näkemään. Mutta sinne kuului kyllä kenkien steppityylinen kilkatus, ja mieleni ihastui tuohon irlantilaistyyliseen rivitanssi askellukseen. Tuo ääni oli mielestäni ihana efekti, tuotettu avusteisesti ihmiskehojen avulla. Oih, mihin tuo keho pystyykään?
Esitys oli jotakin poikkitaiteellista, energistä tanssia lehmästä, lehmän elämästä ja eleistä. Se oli sulavuutta, kauneutta ja ihmiskehon komeutta. Se oli jotain erityisen aistikasta, juurruttavaa ja henkeäsalpaavaa. Oopperan balettia parhaimmillaan, vaikka vain kahteen otteeseen tulin kuulleeksi varsinaisten balettitossujen kopsetta.
Jos haluat innostua ja nähdä kauniita ihmiskehoja tanssivan parvessa, menehän katsomaan ja kokemaan tämä erikoinen Lehmä. Suosittelen.
Oopperatalon etuovilla kysyttiin lippua, henkilökunnalla oli visiirit ja maskit - ja taisin joillakin nähdä myös kertakäyttöhansikkaat. Yleisöä oli pyydetty käyttämään omia maskeja. Istuin sellaisessa paikassa, etten kokenut maskille olevan käyttöä ja koska astmaisena se häiritsee minua, niin tällä kertaa en pitänyt sitä esityksen aikana. Olin kuitenkin iloinen nähdessäni niin monilla maskin naamalla.
Mutta esitykseen itseensä. Esityksen ensimmäinen kosketus ja avaus oli myös parasta antia. Pukuun pukeutunut mies konttasi lavalla lehmänä; hän ei ollut pelkästään mies puvussa nelinkontin vaan aistin tarkasti kehonkielestä ja muodosta lehmäisyyden. Tämä puolitoista -tuntinen, energinen nykytanssiesitys oli vertaansa vailla. Rakastan katsoa balettiesityksiä, mutta myös nykytanssi on yhtä kaikki lähellä sydäntäni. Nuo kaikki ihanat ihmiskehot siellä lavalla, kaikki raajat ja lihakset sulassa sovussa, ah niin kaunista tuo kehollisuus. Ihminen itsessään ilman mitään ylimääräistä on kaunis. Tuo tanssijaparvi oli kuin lehmäparvi laitumella. Siellä ne ihmiskehot vilistivät menemään.
Toinen suuri yksilöllinen havaintoni oli mies suihkussa. Tähän minulla ei ole mitään muuta erityistä sanottavaa, se oli vain mielenkiintoinen havainto. Pidin erityisesti tanssijoiden puvustuksesta, joka oli käytännössä enimmäkseen nuden väriset alusvaatteet. Jossain välissä heillä oli valkoiset, lakanaa muistuttavat hameet päällä tai mustia pukuja. Noin puolenvälin tienoilla näimme visuaalisen lehmien juoksuparven keskellä Helsinkiä. Mielestäni kaikki videoefektit eivät suinkaan olleet tarpeellista katsottavaa, mutta tämä kirmaus keskellä kaupunkia oli mielenkiintoinen yksityiskohta. Lisäksi luulen, että tämä 1,5 tunnin esitys vaati pienen tauon tanssijoille ja heidän kehoilleen.
Tämän jälkeen nostettiin lavalle joukko ihmisiä eli tanssijat, joilla oli lampunvarjostin-hatut päässään sekä ihmeelliset korkokengät jalassa, mahdollisesti varustettu kummallisilla palikoilla, kolmosparvelta ei päässyt tarkasti näkemään. Mutta sinne kuului kyllä kenkien steppityylinen kilkatus, ja mieleni ihastui tuohon irlantilaistyyliseen rivitanssi askellukseen. Tuo ääni oli mielestäni ihana efekti, tuotettu avusteisesti ihmiskehojen avulla. Oih, mihin tuo keho pystyykään?
Esitys oli jotakin poikkitaiteellista, energistä tanssia lehmästä, lehmän elämästä ja eleistä. Se oli sulavuutta, kauneutta ja ihmiskehon komeutta. Se oli jotain erityisen aistikasta, juurruttavaa ja henkeäsalpaavaa. Oopperan balettia parhaimmillaan, vaikka vain kahteen otteeseen tulin kuulleeksi varsinaisten balettitossujen kopsetta.
Jos haluat innostua ja nähdä kauniita ihmiskehoja tanssivan parvessa, menehän katsomaan ja kokemaan tämä erikoinen Lehmä. Suosittelen.
Katja Honkanen on Teatteriryhmä SUMUn perustaja. Itseoppinut ja vähän opiskellut näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja sekä nykyinen kulttuurituottajaopiskelija HUMAK AMK:ssa. Intohimona on siis teatteri, yleisössä, lavalla, tai takapiruna, aina yhtä ihanaa. Silloinkin, kun tulee teatteri burn out, pidätään tauko ja palataan silti aina takaisin teatteriin.
|
Tätä kirjaa suosittelen: Kirja-arvostelu
TULOSSA: videohaastattelu!
Menossa mukana:
Espoon kaupunginteatterisäätiö sr
Espoon sirkus- ja teatterikoulu Esko
Etelä-Karjalan Estradi ry
Föreningen för Drama Och Teater, DOT rf
Garantiföreningen för Svenska Teatern rf
Keski-Suomen Draamaopettajat ry
KokoTeatteri-yhdistys ry
Kouvolan Teatteri Oy
Kuusankosken Teatteri
Kuusankosken Toimintavoima Oy
Lahden kaupunki
Lohjan Art & Music ry
Q-teatteri ry
Ryhmäteatterin Kannatus ry
Suomen Kansallisteatteri Oy
Tampereen Teatteri Oy
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Kannatus ry
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry
Teatteriosuuskunta ILMI Ö
Teatteriryhmä SUMU ry
Teatteriyhdistys Tuike ry
Turun Kaupunginteatteri Oy
Espoon kaupunginteatterisäätiö sr
Espoon sirkus- ja teatterikoulu Esko
Etelä-Karjalan Estradi ry
Föreningen för Drama Och Teater, DOT rf
Garantiföreningen för Svenska Teatern rf
Keski-Suomen Draamaopettajat ry
KokoTeatteri-yhdistys ry
Kouvolan Teatteri Oy
Kuusankosken Teatteri
Kuusankosken Toimintavoima Oy
Lahden kaupunki
Lohjan Art & Music ry
Q-teatteri ry
Ryhmäteatterin Kannatus ry
Suomen Kansallisteatteri Oy
Tampereen Teatteri Oy
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Kannatus ry
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry
Teatteriosuuskunta ILMI Ö
Teatteriryhmä SUMU ry
Teatteriyhdistys Tuike ry
Turun Kaupunginteatteri Oy