Katja Honkanen- Teatteriryhmä SUMU
Katja Honkasen haastattelu, tehty Zoomissa 13.12.2020
Haastattelija: Juuso-Matias Maijanen
Haastattelin vuoden viimeistä julkaisua varten FIDEA-lehden päätoimittajakollegaani Katja Honkasta. Katja jättäytyy nyt vuodenvaihteessa pois päätoimituksesta suunnatakseen energiaa muuhun työhönsä.
Katja sai numeroidut kysymykset etukäteen pohdittavaksi, ja oli itse asiassa luonut alun perin tuon kysymysten sarjan FIDEA-lehteä varten. Kysyin kuitenkin haastattelun aikana tarkentavia lisäkysymyksiä (K).
1 Kuka olet ja mitä teet?
Olen Katja Honkanen, yksi teatteriryhmä SUMUn perustajista. Opiskelen kulttuurituottajaksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja olen tällä hetkellä vapaaehtoistyössä sekä FIDEAlla, ohjaajana Sketsikkäissä, että Helsingin teatterikoulussa tuottajana.
Teatterikoululle olen tuottanut kaksi lastennäytelmää Valo Ensemblen kanssa. Esitykset on peruutettu koronatilanteen vuoksi, joten ainoaksi tuottajan työksi on juuri tällä hetkellä jäänyt joulukalenterin luukun tekeminen ja joulutervehdys.
Sketsikkäät on ryhmä, joka valmistaa videoita sosiaaliseen mediaan. Suurimpana työtehtäväni on ohjaus, mutta olen päätynyt myös esimerkiksi kuvaamaan poikkeustilanteen vuoksi sekä tekemään työtä toisena tuottajana.
Teatteriryhmä SUMUssa teen työtä, joka on omaa sydäntäni lähellä sen pohjalta mihin on kulloinkin aikaa. SUMUn kautta tehtiin myös Tunne turvallisesti-tempaus IDEA-päiväksi, jossa FIDEAkin oli yhteistyötahona. Työskentelen ryhmässä ohjaajana, tuottajana, käsikirjoittajana ja saatan näytellä välillä.
Olen myös tuottajana kahden ryhmän yhteistyöprojektissa. The Really Small Theatre Company ja Soup Troupe tekevät Minna Canthin Sylvistä englanninkielisen version. Olen tässä projektissa etätuottajana, avustavana tuottajana: vastuualueenani on sosiaalisen median markkinointia ja mainontaa. Maaliskuussa on ensi-ilta, mutta tällä hetkellä jännitämme koronakriisin vaikutuksia.
K: Mikä olikaan tämä IDEA-päivän tempaus?
Tempaus oli FIDEAn päämission ytimeen tehty hiljainen mielenosoitus, jotta draama- ja teatteri saataisiin oppiaineeksi.
Usein tämänkaltainen työ tehdään virallisia reittejä, mutta ideanamme oli piristää ihmisiä ja jatkaa myös tässä poikkeustilanteessa sen muistuttamista, kuinka tärkeää draama- ja teatteri on. Halusin antaa äänen muille ihmisille myös teatterikentän ulkopuolelta!
Tavoitteena on saada draama ja teatteri oppiaineeksi kouluihin. Ne voisivat nimittäin olla avain monien juuri nyt kokeman pahan olon kanssa työskentelyyn.
K: Nythän opetuksessa puhutaan paljon verkko-opetuksesta. Toimiiko se teatterissa?
Verkossa tapahtuva teatteriopetus voisi toimia ihan samalla tavalla kuin jokin muukin taideaine. Kyse on kuitenkin siitä, että voi näyttää tunteita ja olla turvallisesti jossain paikassa näyttämässä tunteita. Jos on hyvä olla tai paha olla silloinkin voi mennä teatteriin, ja näyttää tunteet. Tunteiden hyväksyminen - ja tunteiden näyttäminen ovat kuitenkin teatterin ydin muiden kanssa yhdessä tekemisen lisäksi.
Teatterissa voi kehittää vahvuuksia ja heikkouksia. Se kehittää myös monen ammatti-identiteettiä ja ihmiskäsitystä sillä se mahdollistaa kasvun ja kokeilun turvallisessa ilmapiirissä. Parhaassa tapauksessa voi myös luoda jotain hyvää muille katsottavaksi ja koettavaksi.
Elokuvaan verrattuna teatterissa on jotain. Nauhoite voi tuottaa hyvän mielen, mutta muiden kehollisten aistien herääminen vaatii jotain muuta. Samaan tapaan kuin musiikin rytmi tuntuu koko kehossa synnyttää juuri teatteri kokonaisvaltaisen, moniaistillisen kokemuksen.
K: Onko sinulla ajatuksia, mikä teatterin sitten erottaa elokuvasta?
En osaa sanoa, mikä sen tekee, mutta uskoisin sen liittyvän yhdessä tekemiseen siinä hetkessä.
Striimit ovat mielestäni osa teatteria, joka saa tunteet kehoon. Elokuvassa näkyy vain lopputulos, mutta teatteri on luonteeltaan ennakoimatonta.
Esiintyjäkään ei teatterissa voi aina arvata, mitä tapahtuu: voi tulla blackout tai jotain muuta yllättävää, vaikka kaikki ryhmässä yrittäisivätkin parhaansa. Katsoja ei tiedä, onko joku lausunut replan väärin, tai miten esityksen kuuluu mennä. Hän vois silti olla osana tätä yllätystä aistimalla esityksen nyansseja. Ehkäpä teatteriesitys tulee enemmän iholle juuri sen vuoksi, koska myös katsoja kokee näin olevansa osa kokonaisuutta.
Tämä on ehkäpä syy, miksi teatteri menee niin ihon sisälle, ja synnyttää niin kokonaisvaltaisia tunnetiloja.
Katja sai numeroidut kysymykset etukäteen pohdittavaksi, ja oli itse asiassa luonut alun perin tuon kysymysten sarjan FIDEA-lehteä varten. Kysyin kuitenkin haastattelun aikana tarkentavia lisäkysymyksiä (K).
1 Kuka olet ja mitä teet?
Olen Katja Honkanen, yksi teatteriryhmä SUMUn perustajista. Opiskelen kulttuurituottajaksi Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja olen tällä hetkellä vapaaehtoistyössä sekä FIDEAlla, ohjaajana Sketsikkäissä, että Helsingin teatterikoulussa tuottajana.
Teatterikoululle olen tuottanut kaksi lastennäytelmää Valo Ensemblen kanssa. Esitykset on peruutettu koronatilanteen vuoksi, joten ainoaksi tuottajan työksi on juuri tällä hetkellä jäänyt joulukalenterin luukun tekeminen ja joulutervehdys.
Sketsikkäät on ryhmä, joka valmistaa videoita sosiaaliseen mediaan. Suurimpana työtehtäväni on ohjaus, mutta olen päätynyt myös esimerkiksi kuvaamaan poikkeustilanteen vuoksi sekä tekemään työtä toisena tuottajana.
Teatteriryhmä SUMUssa teen työtä, joka on omaa sydäntäni lähellä sen pohjalta mihin on kulloinkin aikaa. SUMUn kautta tehtiin myös Tunne turvallisesti-tempaus IDEA-päiväksi, jossa FIDEAkin oli yhteistyötahona. Työskentelen ryhmässä ohjaajana, tuottajana, käsikirjoittajana ja saatan näytellä välillä.
Olen myös tuottajana kahden ryhmän yhteistyöprojektissa. The Really Small Theatre Company ja Soup Troupe tekevät Minna Canthin Sylvistä englanninkielisen version. Olen tässä projektissa etätuottajana, avustavana tuottajana: vastuualueenani on sosiaalisen median markkinointia ja mainontaa. Maaliskuussa on ensi-ilta, mutta tällä hetkellä jännitämme koronakriisin vaikutuksia.
K: Mikä olikaan tämä IDEA-päivän tempaus?
Tempaus oli FIDEAn päämission ytimeen tehty hiljainen mielenosoitus, jotta draama- ja teatteri saataisiin oppiaineeksi.
Usein tämänkaltainen työ tehdään virallisia reittejä, mutta ideanamme oli piristää ihmisiä ja jatkaa myös tässä poikkeustilanteessa sen muistuttamista, kuinka tärkeää draama- ja teatteri on. Halusin antaa äänen muille ihmisille myös teatterikentän ulkopuolelta!
Tavoitteena on saada draama ja teatteri oppiaineeksi kouluihin. Ne voisivat nimittäin olla avain monien juuri nyt kokeman pahan olon kanssa työskentelyyn.
K: Nythän opetuksessa puhutaan paljon verkko-opetuksesta. Toimiiko se teatterissa?
Verkossa tapahtuva teatteriopetus voisi toimia ihan samalla tavalla kuin jokin muukin taideaine. Kyse on kuitenkin siitä, että voi näyttää tunteita ja olla turvallisesti jossain paikassa näyttämässä tunteita. Jos on hyvä olla tai paha olla silloinkin voi mennä teatteriin, ja näyttää tunteet. Tunteiden hyväksyminen - ja tunteiden näyttäminen ovat kuitenkin teatterin ydin muiden kanssa yhdessä tekemisen lisäksi.
Teatterissa voi kehittää vahvuuksia ja heikkouksia. Se kehittää myös monen ammatti-identiteettiä ja ihmiskäsitystä sillä se mahdollistaa kasvun ja kokeilun turvallisessa ilmapiirissä. Parhaassa tapauksessa voi myös luoda jotain hyvää muille katsottavaksi ja koettavaksi.
Elokuvaan verrattuna teatterissa on jotain. Nauhoite voi tuottaa hyvän mielen, mutta muiden kehollisten aistien herääminen vaatii jotain muuta. Samaan tapaan kuin musiikin rytmi tuntuu koko kehossa synnyttää juuri teatteri kokonaisvaltaisen, moniaistillisen kokemuksen.
K: Onko sinulla ajatuksia, mikä teatterin sitten erottaa elokuvasta?
En osaa sanoa, mikä sen tekee, mutta uskoisin sen liittyvän yhdessä tekemiseen siinä hetkessä.
Striimit ovat mielestäni osa teatteria, joka saa tunteet kehoon. Elokuvassa näkyy vain lopputulos, mutta teatteri on luonteeltaan ennakoimatonta.
Esiintyjäkään ei teatterissa voi aina arvata, mitä tapahtuu: voi tulla blackout tai jotain muuta yllättävää, vaikka kaikki ryhmässä yrittäisivätkin parhaansa. Katsoja ei tiedä, onko joku lausunut replan väärin, tai miten esityksen kuuluu mennä. Hän vois silti olla osana tätä yllätystä aistimalla esityksen nyansseja. Ehkäpä teatteriesitys tulee enemmän iholle juuri sen vuoksi, koska myös katsoja kokee näin olevansa osa kokonaisuutta.
Tämä on ehkäpä syy, miksi teatteri menee niin ihon sisälle, ja synnyttää niin kokonaisvaltaisia tunnetiloja.
K: Mainitsit aikaisemmin, että Tunne turvallisesti oli “hiljainen mielenosoitus”. Mitä tarkoitat tällä?
Tunne turvallisesti oli hiljainen mielenosoitus siinä mielessä, ettemme mene eduskuntatalolle heilumaan kylttien kanssa vaan se tapahtuu sosiaalisessa mediassa ja hyvällä fiiliksellä. Halusimme esittää tämän mielipiteen myös toisesta näkökulmasta. Olemme olleet tietenkin sähköpostein yhteydessä myös päättäjiin. Emme julista tätä tempausta siis huutamalla vaan toivomme sen leviävän huhumaisesti, kaverilta toiselle. |
|
Toivomus olisi, ettei se jäisi yhden päivän karjumistuokioksi vaan että se leviäisi ympärilleen paljon ja hiljalleen, jotta lopputulos voisi olla parempi. Käytämme myös monia eri kanavia kuten sähköposteja, paperilehtiä, Facebookia, Instagramia ja jopa nuorten suosimaa TikTokia. Haluaisimmekin saada erityisesti nuoret avautumaan ja julistamaan tätä sanomaa, sillä he ovat koulussa ja se ryhmä, jota asia eniten koskettaa. Kyse ei kuitenkaan saa olla vain aikuisen mielipide, vaan myös nuoria pitää kuunnella tästä asiasta.
K: Miten tämä kampanja onnistui?
Tunne turvallisesti -videota on jaettu aika paljon. Sitä ovat jakaneet jopa monet ihmiset, joille teatteri ja draama - tai niiden saaminen oppiaineeksi - ei ole aikaisemmin ollut sydämen asia. Sitä on kuitenkin jaettu ja sitä on kompattu, mikä on mielettömän hieno juttu.
Pari pienempää teatterikoulua ovat myös olleet mukana tässä tempauksessa. Helsingin teatterikoulu Valo Ensemble -ryhmä lähti mukaan tempaukseen toteuttamaan videota. Esko julkaisi ja teki oman videonsa sosiaalisessa mediassa kampanjan inspiroimana. Teatteri Tuike oli myös kuullut kampanjasta ja lähti viemään asiaa eteenpäin. Teatteri ILMI Ö jatkoi myös tätä kampanjaa omalta osaltaan ja lähti kehittämään ajatusta.
Sosiaalisen median julkaisuista ei voi etukäteen tietää, miten lähtevät etenemään, mutta tällä kertaa asia tuntuu leviävän hyvin. Aina voi tehdä asioita, ja kehittää toimintaa. Tempaus kuitenkin saavutti vähintään sen, mitä sen toivottiinkin saavuttavan. Se saavutti näkyvyyttä ja jäi elämään someen - eli se voidaan tuoda sieltä myöhemminkin mukana keskusteluun. Kun jotain julkaistaan sosiaaliseen mediaan, jäävät ne sinne.
Toivomus olisikin, että eri toimijat ja tahot nappaisivat tästä ideasta hyvin kiinni ja saisivat äänensä kuuluviin tempauksen ansiosta. Vaikka kansainvälinen IDEA-päivä olikin 27.11., ei tämä asia vanhene ennen kuin teatteri ja draama ovat oppiaineena.
Toivomme saavamme nyt päättäjät hereille, kun näistä asioista jatkossa päätetään: tämä ainepari pitäisi kuitenkin saada oppiaineeksi. Piste.
K: Miten tämä kampanja onnistui?
Tunne turvallisesti -videota on jaettu aika paljon. Sitä ovat jakaneet jopa monet ihmiset, joille teatteri ja draama - tai niiden saaminen oppiaineeksi - ei ole aikaisemmin ollut sydämen asia. Sitä on kuitenkin jaettu ja sitä on kompattu, mikä on mielettömän hieno juttu.
Pari pienempää teatterikoulua ovat myös olleet mukana tässä tempauksessa. Helsingin teatterikoulu Valo Ensemble -ryhmä lähti mukaan tempaukseen toteuttamaan videota. Esko julkaisi ja teki oman videonsa sosiaalisessa mediassa kampanjan inspiroimana. Teatteri Tuike oli myös kuullut kampanjasta ja lähti viemään asiaa eteenpäin. Teatteri ILMI Ö jatkoi myös tätä kampanjaa omalta osaltaan ja lähti kehittämään ajatusta.
Sosiaalisen median julkaisuista ei voi etukäteen tietää, miten lähtevät etenemään, mutta tällä kertaa asia tuntuu leviävän hyvin. Aina voi tehdä asioita, ja kehittää toimintaa. Tempaus kuitenkin saavutti vähintään sen, mitä sen toivottiinkin saavuttavan. Se saavutti näkyvyyttä ja jäi elämään someen - eli se voidaan tuoda sieltä myöhemminkin mukana keskusteluun. Kun jotain julkaistaan sosiaaliseen mediaan, jäävät ne sinne.
Toivomus olisikin, että eri toimijat ja tahot nappaisivat tästä ideasta hyvin kiinni ja saisivat äänensä kuuluviin tempauksen ansiosta. Vaikka kansainvälinen IDEA-päivä olikin 27.11., ei tämä asia vanhene ennen kuin teatteri ja draama ovat oppiaineena.
Toivomme saavamme nyt päättäjät hereille, kun näistä asioista jatkossa päätetään: tämä ainepari pitäisi kuitenkin saada oppiaineeksi. Piste.
2 Miten kuvailisit työtäsi tai ammatti-identiteettiäsi?
Päivätyö on yksityisasiani, joten en halua kertoa siitä. Kulttuurialan työssäni haluan kuitenkin jatkossakin tehdä hyvän mielen asioita, joissa olisi yhteiskunnallinen pointti. Tarkoituksenani on päästä jatkamaan ohjaajan työtä teatterissa sekä Sketsikkäissä - ja viedä kehittää taitojani ja kerätä kokemusta sitä kautta. Jatkan myös työtä tuottajana erityisesti teattereissa.
Minulla on iso käsitys siitä, mitä kulttuuri on ja haluan omalla toiminnallani auttaa kulttuuria pääsemään takaisin ihmisten sydämiin myös tässä poikkeustilassa. Toivoisin, että pääsisin tulevaisuudessa tekemään yhä enemmän töitä kulttuurin kanssa niin että koko elanto olisi lopulta kulttuurista.
K: Puhut kulttuurista. Tarkoitatko silti vain teatteria?
Teatteri kuuluu elämään, mutta puhun “kulttuurista" siksi, että teatterin ja videon lisäksi koen, että työ voisi löytyä mistä tahansa kulttuurista esimerkiksi museoihin tai musiikkiin liittyvää. Kulttuurituottajaksi opiskelu ei ole kuitenkaan pelkästään teatterin tai musiikkifestivaalien tuottamista.
K: Tämä on paljon kentällä esillä juuri nyt. Mikä tekee ammattilaisen?
Erona on ehkäpä se, että ammattilainen on aina ammattilainen, ja todennäköisesti saa työstään rahaa. Harrastaja voi olla yhtä sitoutunut kuin ammattilainen muttei välttämättä saa palkkaa työstään. Teatterin parissa kolmekymmentä vuotta, ja olen vasta jonkin verran päässyt sellaiseen työhön kiinni, josta saa rahaa. Minulla ei ole vielä tutkintoa edes kulttuurituotannosta, mutta kevään jälkeen haluaisin hypätä ammattimaailmaan ja saada elannon sitä kautta.
K: Kuulenko että harrastajalla ja ammattilaisella ei ole suurta eroa mielestäsi?
Harrastaja voi toimia aivan kuten ammattilainen. Ammattilainen saa vain todennäköisesti palkkaa työstään.
Harrastajalla voi olla tavoitteena, ettei haluakaan rahaa. Moni voi myös harrastaa intohimoisesti ja haluaisi tehdä rahaa työllään: koulujen ovet eivät ole kuteinkaan avautuneet tai ei ole löytynyt paikkaa ammattikentällä.
Tähän voi olla useita muitakin syitä. Nämä kaksi ehkä selkeimmät. Esimerkiksi näyttelijäntyössä avustamisesta ei saa rahaa, mutta ehkäpä kontakteja ja näkyvyyttä. Jos ei ole avautunut tuo helpompi tie ammattilaisuuteen, joutuu usein valitsemaan, että tekee työtä ilmaiseksi tai harrastajapohjalta ennen kuin lopulta työllistyy ammattimaisesti.
K: mitä mieltä olet alalla käytävästä keskustelusta portinvartijuudesta?
Teatterikorkeakoulu ei ole ainoa tie teatterialalle tai näyttelijäksi, mutta on valitettavan suuri - hirveän suuri - mahdollisuus työllistyä, jos sinne vain pääsee. Myös kulttuurituottajakouluja on Suomessa vain kaksi, ja teatteri-ilmaisun ohjaajien koulutusta on suomeksi vain Turussa.
Tämä ajatus perustuu omiin kokemuksiin, ystävien ja kavereiden näkemyksiin ja nähnyt, mitä alalla tapahtuu ja mitä lehdistäkin voi lukea.
Mahdollisuuksia alalle kouluttautumiseen ei ole siis monia.
K: mitä tarkoitat omilla kokemuksillasi?
Omaa työtäni kulttuurialalla.
Lapsena unelma-ammattini oli näyttelijä. 2014 tai 2015 asti tämä tuntui ainoalta mahdollisuudelta. Sitten tapahtui jotain ja hyväksyin, ettei minusta tule ammattinäyttelijää. Se ei kuitenkaan estä tekemästä näyttelijäntyötä, ja teatterissa on paljon muitakin tekijöitä - mikä tarjoaa toisen polun samaan päämäärään. Teatterissa on ohjaajia, tuottajia, käsikirjoittajia, ...
Olin siis teatterissa, pääsin ryhmään ja läksin vetämään sitä. Olin pienen ryhmän vetäjä, ja osallistuin käsikirjoittamiseen, tuottamiseen, sekä valo- ja äänisuunnitteluun.
2017 perustin teatteriryhmä SUMUn, jotta pääsin tekemään omannäköistä teatteria. Harrastajateatterien puitteet ovat kuitenkin sellaiset, ettei voida esimerkiksi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin vaan joudutaan miettimään, millä esityksellä saadaan tarpeeksi voittoa teatteritilan vuokran maksamiseen.
Oman yhdistyksen kautta pystyin varioimaan asioita: kiinnostus heräsi myös muihin teattereihin. Olenkin nyt suunnannut tarmoni siihen, että löytäisi tieni ammattilaiseksi jotain reittiä.
Vuosi sitten hain opiskelemaan kulttuurituottajaksi tai teatteri-ilmaisun ohjaajaksi, mutten päässyt sisään, niin lähdin tekemään avoimen ammattikorkeakoulun kautta kulttuurituottajan opintoja. Minulla oli jo viisi vuotta kokemusta tuottamisesta, ja löysinkin ammatti-identiteettini juuri teatterituottajuuden puolelta.
Avoimen opintojen kautta pääsin nyt syksyllä sisään kouluun, ja olen opiskellut nopeasti. Asiat ovat kiinnostaneet paljon ja minulla on ollut paljon mahdollisuuksia tehdä asioita. Helsingin teatterikoulu kysyi minua tuottajakseen, FIDEAlla olen ollut mukana kehittämässä itseäni ja omia kykyjäni myös muihin asioihin liittyen. Yritän nyt tehdä asioita sitä mukaa kun niitä ilmaantuu.
Näyttelijöistä sanotaan, että he ovat niin hyvä kuin heidän viimeinen työnsä. Yritän hoitaa kaikki työni siksi niin hyvin kuin pystyn, ja kehittämään laaja-alaisesti omaa osaamistani. Esimerkiksi myös ohjaajuus on jotain, mikä kiinnostaa, ja kokonaisuuden hallinta on teattereissa jotain, mikä kiinnostaa.
Ohjaajan töitä olen päässyt tekemään harrastajateattereissa, omassa yhdistyksessäni sekä Sketsikkäät-ryhmässä. Minulla ei ole varsinaista koulutusta vaan vain kokemusta, ja haluan sitä lisää.
Uskon, että kun vain olen ja teen asioita, niin jossain vaiheessa työ muuttuu ammattilaisuudeksi.
K: Missä vaiheessa se siis sinusta muuttuu ammattilaisuudeksi?
Kun joku muukin näkee sen. Ajattelen, että hyvällä työmoraalilla tehty työ on tärkein ammattilaisuuden kriteeri. Jos työn tekee vasemmalla kädellä, koulutus voi auttaa, mutta ei vie pitkälle. Jos tavoite on kuitenkin kirkkaana, pääsee helpommalla, kun on hyvä työmoraali. Jossain vaiheessa joku huomaa, että olet niin hyvä kuin väität olevasi.
Koulu tai tutkinto eivät edes välttämättä muuta identiteettiä tai osaamista ratkaisevasti: todennäköisesti sinun pitää osata asiat, kun valmistut mutta se ei ole ainoa ammattilaisuuden kriteeri. Muusikot voivat olla ammattilaisia vuosikymmenien maksetulla keikkakokemuksella, vaikka kukaan ei tuntisi heitä.
K: Mikä on se vaihe, kun aiot vaatia palkkaa työstäsi?
Tuskin saisin teatteria pois elämästä, sillä se on ollut lapsuudesta asti kaikki mitä minulla on. Olisin voinut valita toisen polun nuorena, mutta nyt se on muodostunut sisäänrakennetuksi ihmiskäsityksekseni.
Teen sitä työtä riippumatta siitä, saanko siitä rahaa tai vai en. Olen kuitenkin lähellä sitä, saanko palkkaa. Minulle on jo maksettu jotain tästä työstäni, mutta niin vähän, ettei sillä voi elättää itseään. Muutosta ei myöskään välttämättä tule aivan heti, koska korona tuli. Se on siirtänyt mahdollisuutta saada palkkaa tekemästäni työstä. Minulla on kuitenkin myös muuta työtä, joka auttaa: se antaa elannon, ja kantaa niin pitkälle, että pystyn luomaan polkuni kulttuurialalle.
K: Miksi erityisesti kulttuuriala?
Unelma-ammattini on aina ollut näyttelijä, ja tämä on jatkoa sille identiteetilleni. "Sielultani" olen taiteilija, ja kulttuurituottajan tutkintoni on yhdeksäs tutkintoni.
Olen kokeillut montaa muuta ammatti-identiteettiä, ja minut on kasvatettu varasuunnitelmiin, jos pyrkii taiteilijaksi. Mikään muu ei kuitenkaan täytä sydäntäni niin kuin teatteri.
Mikään näistä tutkinnoista ei ole kuitenkaan mennyt hukkaan vaan kasvattanut ihmisenä. Olen löytänyt oman itseni. Esimerkiksi turvallisuusala ei olekaan kulttuurituottajana aivan kaukana. Myöskään muut tutkintoni eivät ole niin kaukana kulttuurituottajuudesta kuin alun perin ajattelin.
Tavoitteeni onkin nyt yhdistää kaiken osaamiseni tullakseni parhaaksi mahdolliseksi kulttuurituottajaksi.
K: Haluaisitko vielä lyhyesti kertoa, mikä on Kulttuurituottaja?
Jos taiteilija hoitaa oman työnsä erinomaisesti, se ei välttämättä johda mihinkään. Kukaan ei löydä taiteilijaa ja taidetta, teatteria, musiikkia tai maalausta, piirustusta. Tuottajaa kuitenkin etsii taiteilijan yleisön ja tarjoaa yleisölle taidetta, jota taiteilijalla on tarjottavanaan.
Jokainen taiteilija voisi tehdä tämänkin työn tietenkin itse, mutta tuottaja antaa omalla työllään taiteilijalla tilaa tehdä taidetta.
Tuottaja on muutakin kuin lipunmyynti. Hän mahdollistaa, että taidetta on saatavilla. Tuottaja on koneisto, joka hoitaa sen taiteen yleisölle ja rakentaa koneiston sille. Miten myydään, miten yleisö kiinnostuu. Taiteilijat hakevat paljon apurahoja. Tuottajilla on sisäänrakennettu taiteilijuus ja ymmärrys rahan päälle, jolloin kaikkien on mahdollista saada tuotto taiteelleen.
K: Tuottaja kääntää siis rahan kielen taiteeksi, ja taiteen kielen rahaksi?
Vähän noin. Tuottaja näkee pitemmälle kuin taiteilija. Hän havaitsee, missä on potentiaalia ja mitä tekemällä saadaan taide oikeaan paikkaan. Hän varmistaa, että haetaan avustus, jotta voidaan toteuttaa produktio tai muuta käsillä olevaa.
Tuottaja on taiteen mahdollistaja.
Tärkeimpänä ehkäpä, jos eivät ole kuulleet tempauksesta, katsokaa Teatteriryhmä SUMUn youtube-kanavalta tai nettisivuilta Tunne turvallisesti -tempaus!
Myös Sketsikkäillä on menossa joulukalenteri, jota voi seurata. Sketsikkäiden Youtube-kanavalla, tai sketsikkaat-TikTokissa.
Minna Canthin Sylvi saa ensi-iltansa ensimmäistä kertaa englannin kielellä maaliskuussa Malmitalolle. Toivon mukaan pääsemme toteuttamaan tuotannon jopa tässä poikkeustilassa.
Lapsenmielisemmille suosittelen peruuntuneita Helsingin teatterikoulun esityksiä, kun ne taas jatkuvat.
Näitä on siis monille erilaisille lukijoille.
4. Mitä kirjaa suosittelet?
Luin juuri uusimman Nälkäpeli-kirjan, Balladi laululinnuista ja käärmeistä on Suzanne Collinsin kirjoittama.
Kirja auttoi minua ymmärtämään elokuvia paremmin, sillä se kertoi siitä, mitä tapahtui ennen niitä. Se antoi minulle tilaisuuden selvittää, miksi hahmot olivat valinneet tietyn polkunsa. Kirja on ollut eniten mielessä juuri siksi.
Mitä tahansa elämässä on tehnyt tai töissä tai muuten, niin minua kiehtoo kovasti se, miksi ihminen tekee niitä ratkaisuja, joita hän tekee. Kirja sai pohtimaan näitä kysymyksiä lisää.
Tämä kysymys on ollut usein huulillani. En ole vain vielä löytänyt siihen vastausta.
5 Terveisiä
Tehdään yhdessä, ollaan yhdessä, vaikka ollaankin etänä.
Haluaisin, että kaikki oppisivat arvostamaan toisia, puhaltaisivat yhteen hiileen tässä korona tilanteessa ja yksinkertaisesti olisivat onnellisia. Usko itseesi ja muihin, yhdessä voimme selvitä mistä tahansa.
Vaikka ollaankin etänä ja digitaalisuus on sellaista, ettemme voi olla lähekkäin, olen kuitenkin sitä mieltä, että myös etänä voi koskettaa ihmisiä monin eri tavoin.
Nyt kun rauhoitutaan joulun viettoon, haluan sanoa, että "anna se, mitä haluat myös saada takaisin".
Ja kiitos, että olet lukijamme.
Päivätyö on yksityisasiani, joten en halua kertoa siitä. Kulttuurialan työssäni haluan kuitenkin jatkossakin tehdä hyvän mielen asioita, joissa olisi yhteiskunnallinen pointti. Tarkoituksenani on päästä jatkamaan ohjaajan työtä teatterissa sekä Sketsikkäissä - ja viedä kehittää taitojani ja kerätä kokemusta sitä kautta. Jatkan myös työtä tuottajana erityisesti teattereissa.
Minulla on iso käsitys siitä, mitä kulttuuri on ja haluan omalla toiminnallani auttaa kulttuuria pääsemään takaisin ihmisten sydämiin myös tässä poikkeustilassa. Toivoisin, että pääsisin tulevaisuudessa tekemään yhä enemmän töitä kulttuurin kanssa niin että koko elanto olisi lopulta kulttuurista.
K: Puhut kulttuurista. Tarkoitatko silti vain teatteria?
Teatteri kuuluu elämään, mutta puhun “kulttuurista" siksi, että teatterin ja videon lisäksi koen, että työ voisi löytyä mistä tahansa kulttuurista esimerkiksi museoihin tai musiikkiin liittyvää. Kulttuurituottajaksi opiskelu ei ole kuitenkaan pelkästään teatterin tai musiikkifestivaalien tuottamista.
K: Tämä on paljon kentällä esillä juuri nyt. Mikä tekee ammattilaisen?
Erona on ehkäpä se, että ammattilainen on aina ammattilainen, ja todennäköisesti saa työstään rahaa. Harrastaja voi olla yhtä sitoutunut kuin ammattilainen muttei välttämättä saa palkkaa työstään. Teatterin parissa kolmekymmentä vuotta, ja olen vasta jonkin verran päässyt sellaiseen työhön kiinni, josta saa rahaa. Minulla ei ole vielä tutkintoa edes kulttuurituotannosta, mutta kevään jälkeen haluaisin hypätä ammattimaailmaan ja saada elannon sitä kautta.
K: Kuulenko että harrastajalla ja ammattilaisella ei ole suurta eroa mielestäsi?
Harrastaja voi toimia aivan kuten ammattilainen. Ammattilainen saa vain todennäköisesti palkkaa työstään.
Harrastajalla voi olla tavoitteena, ettei haluakaan rahaa. Moni voi myös harrastaa intohimoisesti ja haluaisi tehdä rahaa työllään: koulujen ovet eivät ole kuteinkaan avautuneet tai ei ole löytynyt paikkaa ammattikentällä.
Tähän voi olla useita muitakin syitä. Nämä kaksi ehkä selkeimmät. Esimerkiksi näyttelijäntyössä avustamisesta ei saa rahaa, mutta ehkäpä kontakteja ja näkyvyyttä. Jos ei ole avautunut tuo helpompi tie ammattilaisuuteen, joutuu usein valitsemaan, että tekee työtä ilmaiseksi tai harrastajapohjalta ennen kuin lopulta työllistyy ammattimaisesti.
K: mitä mieltä olet alalla käytävästä keskustelusta portinvartijuudesta?
Teatterikorkeakoulu ei ole ainoa tie teatterialalle tai näyttelijäksi, mutta on valitettavan suuri - hirveän suuri - mahdollisuus työllistyä, jos sinne vain pääsee. Myös kulttuurituottajakouluja on Suomessa vain kaksi, ja teatteri-ilmaisun ohjaajien koulutusta on suomeksi vain Turussa.
Tämä ajatus perustuu omiin kokemuksiin, ystävien ja kavereiden näkemyksiin ja nähnyt, mitä alalla tapahtuu ja mitä lehdistäkin voi lukea.
Mahdollisuuksia alalle kouluttautumiseen ei ole siis monia.
K: mitä tarkoitat omilla kokemuksillasi?
Omaa työtäni kulttuurialalla.
Lapsena unelma-ammattini oli näyttelijä. 2014 tai 2015 asti tämä tuntui ainoalta mahdollisuudelta. Sitten tapahtui jotain ja hyväksyin, ettei minusta tule ammattinäyttelijää. Se ei kuitenkaan estä tekemästä näyttelijäntyötä, ja teatterissa on paljon muitakin tekijöitä - mikä tarjoaa toisen polun samaan päämäärään. Teatterissa on ohjaajia, tuottajia, käsikirjoittajia, ...
Olin siis teatterissa, pääsin ryhmään ja läksin vetämään sitä. Olin pienen ryhmän vetäjä, ja osallistuin käsikirjoittamiseen, tuottamiseen, sekä valo- ja äänisuunnitteluun.
2017 perustin teatteriryhmä SUMUn, jotta pääsin tekemään omannäköistä teatteria. Harrastajateatterien puitteet ovat kuitenkin sellaiset, ettei voida esimerkiksi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin vaan joudutaan miettimään, millä esityksellä saadaan tarpeeksi voittoa teatteritilan vuokran maksamiseen.
Oman yhdistyksen kautta pystyin varioimaan asioita: kiinnostus heräsi myös muihin teattereihin. Olenkin nyt suunnannut tarmoni siihen, että löytäisi tieni ammattilaiseksi jotain reittiä.
Vuosi sitten hain opiskelemaan kulttuurituottajaksi tai teatteri-ilmaisun ohjaajaksi, mutten päässyt sisään, niin lähdin tekemään avoimen ammattikorkeakoulun kautta kulttuurituottajan opintoja. Minulla oli jo viisi vuotta kokemusta tuottamisesta, ja löysinkin ammatti-identiteettini juuri teatterituottajuuden puolelta.
Avoimen opintojen kautta pääsin nyt syksyllä sisään kouluun, ja olen opiskellut nopeasti. Asiat ovat kiinnostaneet paljon ja minulla on ollut paljon mahdollisuuksia tehdä asioita. Helsingin teatterikoulu kysyi minua tuottajakseen, FIDEAlla olen ollut mukana kehittämässä itseäni ja omia kykyjäni myös muihin asioihin liittyen. Yritän nyt tehdä asioita sitä mukaa kun niitä ilmaantuu.
Näyttelijöistä sanotaan, että he ovat niin hyvä kuin heidän viimeinen työnsä. Yritän hoitaa kaikki työni siksi niin hyvin kuin pystyn, ja kehittämään laaja-alaisesti omaa osaamistani. Esimerkiksi myös ohjaajuus on jotain, mikä kiinnostaa, ja kokonaisuuden hallinta on teattereissa jotain, mikä kiinnostaa.
Ohjaajan töitä olen päässyt tekemään harrastajateattereissa, omassa yhdistyksessäni sekä Sketsikkäät-ryhmässä. Minulla ei ole varsinaista koulutusta vaan vain kokemusta, ja haluan sitä lisää.
Uskon, että kun vain olen ja teen asioita, niin jossain vaiheessa työ muuttuu ammattilaisuudeksi.
K: Missä vaiheessa se siis sinusta muuttuu ammattilaisuudeksi?
Kun joku muukin näkee sen. Ajattelen, että hyvällä työmoraalilla tehty työ on tärkein ammattilaisuuden kriteeri. Jos työn tekee vasemmalla kädellä, koulutus voi auttaa, mutta ei vie pitkälle. Jos tavoite on kuitenkin kirkkaana, pääsee helpommalla, kun on hyvä työmoraali. Jossain vaiheessa joku huomaa, että olet niin hyvä kuin väität olevasi.
Koulu tai tutkinto eivät edes välttämättä muuta identiteettiä tai osaamista ratkaisevasti: todennäköisesti sinun pitää osata asiat, kun valmistut mutta se ei ole ainoa ammattilaisuuden kriteeri. Muusikot voivat olla ammattilaisia vuosikymmenien maksetulla keikkakokemuksella, vaikka kukaan ei tuntisi heitä.
K: Mikä on se vaihe, kun aiot vaatia palkkaa työstäsi?
Tuskin saisin teatteria pois elämästä, sillä se on ollut lapsuudesta asti kaikki mitä minulla on. Olisin voinut valita toisen polun nuorena, mutta nyt se on muodostunut sisäänrakennetuksi ihmiskäsityksekseni.
Teen sitä työtä riippumatta siitä, saanko siitä rahaa tai vai en. Olen kuitenkin lähellä sitä, saanko palkkaa. Minulle on jo maksettu jotain tästä työstäni, mutta niin vähän, ettei sillä voi elättää itseään. Muutosta ei myöskään välttämättä tule aivan heti, koska korona tuli. Se on siirtänyt mahdollisuutta saada palkkaa tekemästäni työstä. Minulla on kuitenkin myös muuta työtä, joka auttaa: se antaa elannon, ja kantaa niin pitkälle, että pystyn luomaan polkuni kulttuurialalle.
K: Miksi erityisesti kulttuuriala?
Unelma-ammattini on aina ollut näyttelijä, ja tämä on jatkoa sille identiteetilleni. "Sielultani" olen taiteilija, ja kulttuurituottajan tutkintoni on yhdeksäs tutkintoni.
Olen kokeillut montaa muuta ammatti-identiteettiä, ja minut on kasvatettu varasuunnitelmiin, jos pyrkii taiteilijaksi. Mikään muu ei kuitenkaan täytä sydäntäni niin kuin teatteri.
Mikään näistä tutkinnoista ei ole kuitenkaan mennyt hukkaan vaan kasvattanut ihmisenä. Olen löytänyt oman itseni. Esimerkiksi turvallisuusala ei olekaan kulttuurituottajana aivan kaukana. Myöskään muut tutkintoni eivät ole niin kaukana kulttuurituottajuudesta kuin alun perin ajattelin.
Tavoitteeni onkin nyt yhdistää kaiken osaamiseni tullakseni parhaaksi mahdolliseksi kulttuurituottajaksi.
K: Haluaisitko vielä lyhyesti kertoa, mikä on Kulttuurituottaja?
Jos taiteilija hoitaa oman työnsä erinomaisesti, se ei välttämättä johda mihinkään. Kukaan ei löydä taiteilijaa ja taidetta, teatteria, musiikkia tai maalausta, piirustusta. Tuottajaa kuitenkin etsii taiteilijan yleisön ja tarjoaa yleisölle taidetta, jota taiteilijalla on tarjottavanaan.
Jokainen taiteilija voisi tehdä tämänkin työn tietenkin itse, mutta tuottaja antaa omalla työllään taiteilijalla tilaa tehdä taidetta.
Tuottaja on muutakin kuin lipunmyynti. Hän mahdollistaa, että taidetta on saatavilla. Tuottaja on koneisto, joka hoitaa sen taiteen yleisölle ja rakentaa koneiston sille. Miten myydään, miten yleisö kiinnostuu. Taiteilijat hakevat paljon apurahoja. Tuottajilla on sisäänrakennettu taiteilijuus ja ymmärrys rahan päälle, jolloin kaikkien on mahdollista saada tuotto taiteelleen.
K: Tuottaja kääntää siis rahan kielen taiteeksi, ja taiteen kielen rahaksi?
Vähän noin. Tuottaja näkee pitemmälle kuin taiteilija. Hän havaitsee, missä on potentiaalia ja mitä tekemällä saadaan taide oikeaan paikkaan. Hän varmistaa, että haetaan avustus, jotta voidaan toteuttaa produktio tai muuta käsillä olevaa.
Tuottaja on taiteen mahdollistaja.
Tärkeimpänä ehkäpä, jos eivät ole kuulleet tempauksesta, katsokaa Teatteriryhmä SUMUn youtube-kanavalta tai nettisivuilta Tunne turvallisesti -tempaus!
Myös Sketsikkäillä on menossa joulukalenteri, jota voi seurata. Sketsikkäiden Youtube-kanavalla, tai sketsikkaat-TikTokissa.
Minna Canthin Sylvi saa ensi-iltansa ensimmäistä kertaa englannin kielellä maaliskuussa Malmitalolle. Toivon mukaan pääsemme toteuttamaan tuotannon jopa tässä poikkeustilassa.
Lapsenmielisemmille suosittelen peruuntuneita Helsingin teatterikoulun esityksiä, kun ne taas jatkuvat.
Näitä on siis monille erilaisille lukijoille.
4. Mitä kirjaa suosittelet?
Luin juuri uusimman Nälkäpeli-kirjan, Balladi laululinnuista ja käärmeistä on Suzanne Collinsin kirjoittama.
Kirja auttoi minua ymmärtämään elokuvia paremmin, sillä se kertoi siitä, mitä tapahtui ennen niitä. Se antoi minulle tilaisuuden selvittää, miksi hahmot olivat valinneet tietyn polkunsa. Kirja on ollut eniten mielessä juuri siksi.
Mitä tahansa elämässä on tehnyt tai töissä tai muuten, niin minua kiehtoo kovasti se, miksi ihminen tekee niitä ratkaisuja, joita hän tekee. Kirja sai pohtimaan näitä kysymyksiä lisää.
Tämä kysymys on ollut usein huulillani. En ole vain vielä löytänyt siihen vastausta.
5 Terveisiä
Tehdään yhdessä, ollaan yhdessä, vaikka ollaankin etänä.
Haluaisin, että kaikki oppisivat arvostamaan toisia, puhaltaisivat yhteen hiileen tässä korona tilanteessa ja yksinkertaisesti olisivat onnellisia. Usko itseesi ja muihin, yhdessä voimme selvitä mistä tahansa.
Vaikka ollaankin etänä ja digitaalisuus on sellaista, ettemme voi olla lähekkäin, olen kuitenkin sitä mieltä, että myös etänä voi koskettaa ihmisiä monin eri tavoin.
Nyt kun rauhoitutaan joulun viettoon, haluan sanoa, että "anna se, mitä haluat myös saada takaisin".
Ja kiitos, että olet lukijamme.
Kuunnelkaa myös, mitä teatteri voi merkitä ihmisille Tunne turvallisesti -tempauksen puheenvuoroissa:
|
|
Juuso-Matias on liikeohjaaja, teatteripedagogi ja fyysinen näyttelijä, joka asustaa Turussa. Hänen pedagoginen erikoisalansa on erityisesti näytteljäntyöllisesti intensiiviset liikepohjaiset teatterikohtaukset, joiden käyttöä hän on opiskellut kolmella eri mantereella.
Hänen unelmansa on jatkaa teatterikentän kehittämistä yhä vastuuntuntoisemmaksi työympäristöksi.
Hänen unelmansa on jatkaa teatterikentän kehittämistä yhä vastuuntuntoisemmaksi työympäristöksi.
Tätä kirjaa suosittelen: Kirja-arvostelu
TULOSSA: videohaastattelu!
Menossa mukana:
Espoon kaupunginteatterisäätiö sr
Espoon sirkus- ja teatterikoulu Esko
Etelä-Karjalan Estradi ry
Föreningen för Drama Och Teater, DOT rf
Garantiföreningen för Svenska Teatern rf
Keski-Suomen Draamaopettajat ry
KokoTeatteri-yhdistys ry
Kouvolan Teatteri Oy
Kuusankosken Teatteri
Kuusankosken Toimintavoima Oy
Lahden kaupunki
Lohjan Art & Music ry
Q-teatteri ry
Ryhmäteatterin Kannatus ry
Suomen Kansallisteatteri Oy
Tampereen Teatteri Oy
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Kannatus ry
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry
Teatteriosuuskunta ILMI Ö
Teatteriryhmä SUMU ry
Teatteriyhdistys Tuike ry
Turun Kaupunginteatteri Oy
Espoon kaupunginteatterisäätiö sr
Espoon sirkus- ja teatterikoulu Esko
Etelä-Karjalan Estradi ry
Föreningen för Drama Och Teater, DOT rf
Garantiföreningen för Svenska Teatern rf
Keski-Suomen Draamaopettajat ry
KokoTeatteri-yhdistys ry
Kouvolan Teatteri Oy
Kuusankosken Teatteri
Kuusankosken Toimintavoima Oy
Lahden kaupunki
Lohjan Art & Music ry
Q-teatteri ry
Ryhmäteatterin Kannatus ry
Suomen Kansallisteatteri Oy
Tampereen Teatteri Oy
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Kannatus ry
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry
Teatteriosuuskunta ILMI Ö
Teatteriryhmä SUMU ry
Teatteriyhdistys Tuike ry
Turun Kaupunginteatteri Oy