Helsingin Teatterikoulun rehtorin, Mia Kavaston haastattelu, tehty Zoomissa 31.8.2020 Haastattelija Katja Honkanen
1. Kuka olet ja mitä teet?
Olen Mia Kavasto, Helsingin teatterikoulun rehtori.
-Miten kaikki alkoi? Valmistuin teatteri-ilmaisun ohjaajaksi vuonna 2006. Tein pitkään töitä enemmän oikeustieteen parissa vuosina 2010-2018 (sitä ennen toimin 10 vuotta opetuksen parissa), mutta aina myös teatterin alalla opettaen, ohjaten ja näytellen. Musiikkia olen kirjoittanut, esittänyt ja tuottanut aina, nykyisin pseudonyymin Maire Marenki takaa. Näitä lajeja sitten yhdistelen tänäkin päivänä työssäni. Vuonna 2014 kollegani TIO Karo Lauronen sai päähänsä muuttaa alueelle, jossa olen aina vaikuttanut ja perustaa sinne kesäteatterin. Koska itselläni oli halu ja kokemus teatterin opettamisen puolelta, halusimme yhdistää voimamme ja perustaa osuuskunnan, joka hallinnoisi kesäteatteria, produktioita ja teatterikoulua. Osuuskunta Kulttuurikollektiivi aloitti loppuvuonna 2014, teimme yhdessä produktioita ja työtä kollektiivin taiteilijoiden kanssa vuoteen 2019 saakka. Vuonna 2018 hain tämän taiteen perusopetukseen vuoden 2014 lopulla perustamani koulun (joka toimi ensimmäiset vuodet vain 1-2 kerhon voimin), ja saatuaan hyväksytyn opetussuunnitelman, toimi oppilaitos kaksi ensimmäistä vuottaan nimellä Puotilan teatterikoulu. 2019 koulu siirtyi osuuskunnan himmentyessä ja toimijoiden siirtyessä muihin töihin osakeyhtiöni alaisuuteen ja 2020 keväällä vaihtoi lopulta nimen Helsingin teatterikouluksi laajentuessaan. Tänä vuonna Helsingin teatterikoulu kasvoikin voimakkaasti ja se pyörittää nyt 15 kerhoa ja 12 ryhmää, jotka toimivat joko teatteritaiteen perusopetuksen alla teatterikoululla tai kerhoina, jotka järjestetään Opetushallituksen tuella yhteistyössä eri peruskoulujen kanssa. Koululla on myös ammattilaisten ja puoliammattilaisten muodostama esiintyvä ryhmä VALO Ensemble. Koulumme aloitti vuonna 2018 taiteen perusopetuksessa kuuden ryhmän voimin. Lukuvuonna 2019-2020 ryhmiä oli 10 ja nyt niitä on noin 27. Toimin osan ryhmien ohjaajana ja lisäksi koulun rehtorina noin kymmenen opettajan tukena ja heidän sekä muiden työntekijöiden työnantajana. Koulussamme on ryhmiä kaiken ikäisille, varhaiskasvatuksesta aikuisopetukseen. Koulumme löytää osoitteesta www.helsinginteatterikoulu.fi ja sitä pyörittävän Helsingin Akatemian osoitteesta www.helsinginakatemia.fi
2. Miten kuvailisit työtäsi?
Työni on monipuolista. Minulla on samaan aikaan yrittäjän vastuut ja velvollisuudet ja taiteen perusopetuksen normisto sovellettavissani. Ilokseni olen huomannut, että minun lisäkseni myös monen kollegan missio on kasvattaa draamakasvatuksen käytettävyyttä ja teatteriopetuksen määrää yhteiskunnassamme, niin harrastustoiminnassa kuin peruskouluissakin. Saadakseni työllistettyä taiteen ammattilaisia ja kattaakseni yrityksen kulut joudun vielä tekemään laajasti ja monipuolisesti erilaisia töitä. Päiväni ovat siksi vaihtelevia ja pitkiä. Työni on loputtoman mielenkiintoista, täynnä mahdollisuuksia, ja myös hyvin voimakkaasti oman aktiivisuuteni ja kekseliäisyyteni varassa. Minulla on teatterikoululla apunani osa-aikainen opetuskoordinaattori, josta onkin suurensuuri apu, muuten toiminta on pitkälti hyppysissäni. Teen kuitenkin vielä usein töitä sellaisia tuntimääriä vuorokaudessa, etten kehtaa edes kertoa. Vaikka työni on vastuullista, on se myös hyvin antoisaa ja nautin jokaisesta työpäivästä - aivan erityisesti siksikin, että olen työurallani tehnyt myös aivan erilaista ja eri tavalla raskasta asianajajan työtä, ennen kuin teatterikoulu valtasi aikani ja maailmani. Koen siksi, että olen saanut ainutlaatuisella tavalla valita sen, että saan toimia rakastamallani alalla ja sen, että haluan juuri nyt tehdä juuri tätä työtä.
3. Mistä haluaisit puhua, mistä haluaisit lukijoiden kuulevan?
Teatteriopetus ja draamakasvatus ovat kasvava ala, jota tarvitaan enemmän ja enemmän ja uskon, että meidän tulee tehdä töitä ylpeydellä ja hartaudella saadaksemme sen paremmin esille kaikessa opetuksessa ja teatterityössä. Teattereiden ja teatterikoulujen tulisi verkostoitua, jotta saisimme tämän upean taiteenalan sen ansaitsemaan loistoon myös pedagogiikkamielessä. Olen työskennellyt urani alkuaikana ala-asteella ilmaisu- ja musiikkiopena kymmenisen vuotta ja tehnyt työtä sen eteen, että draamakasvatusta saataisiin integroitua reaaliaineisiin oppiainetasolla. Olen myös kouluttanut käytännönläheisesti opettajia tästä aiheesta. Olen vakuuttunut siitä, että peruskoulut hyötyisivät voimakkaasti teatteritaiteesta ja / tai draamakasvatuksesta oppiaineena ja myös opettajien laajemmasta koulutuksesta draaman suhteen. Opettajia kouluttavat nyt Jyväskylän yliopisto draamakasvatuksen perus- ja aineopinnoilla ja Teatterikorkeakoulu maistereita tuottaen. Opettajien mahdollisuuksia käyttää draamaa opetuksessa tulisi lisätä lisäkouluttamalla esimerkiksi luokanopettajia ja draamasta välineenä kiinnostuneita aineenopettajia niin, että se tulisi tutuksi kaikille jo ala-asteesta alkaen. Maailma tänään tarvitsee turvaa ja vuorovaikutusosaamista. Oma luotettava ryhmä, jonka sisällä asioita voidaan käsitellä ja jakaa taiteen keinoin, on omiaan luomaan mahdollisuuksia käsitellä yhdessä muuttuvan maailman teemoja, olemassa olevia ja syntyviä piilorakenteita ja uhkia tervehdyttävällä tavalla. Jokainen tarvitsee paikan, jossa voi olla hyväksytty juuri sellaisena kuin on ja puhua asioista, maailmasta ja ihmisestä eri näkökulmien turvin. Tämä aihe - kansainvälisen kehitystyön ohella - on yksi intohimoistani. Draama / teatteri peruskouluihin oppiaineeksi!
4. Vapaampaa keskustelua
Olen ikuinen opiskelija. Olen opiskellut teatteri-ilmaisun ohjaajaksi ja draamapedagogiksi, suorittanut opetushallinnon johdon tutkinnon (ja oikeustieteen maisterin tutkinnon) sekä opettajan pedagogiset opinnot, ja olen kasvatustieteen ylioppilas - kirjoitan kandityötä kasvatustieteestä ja tulen valmistumaan kasvatustieteen maisteriksi. Olen loputtoman kiinnostunut oppimisesta ja sen prosesseista taiteellisessa työskentelyssä. Akateeminen ja kehittävä ote vetävät minua puoleensa (tai kiinnostavat minua) käytännön työn ohessa niin (kotimaisesti, kuin ulkomaille) Suomessa kuin ulkomailla. Olen ja olemme verkostoituneet kansainvälisesti ja toiveena on viedä suomalaista teatteritaiteen osaamista myös ulkomaille. Suunnitelmat ovat hyvässä vauhdissa sen suhteen ja yhteistyökumppaneita haetaan niin Suomesta kuin ulkomailta. Sen sijaan, että pandemian maailmassa luovuttaisimme ja antaisimme teatteritaiteen opetuksen suhteen periksi, meidän tulee taistella ja pitää taiteenalamme elossa. Jonkinlainen aikalisä saattaa vielä olla tulossa, mutta se kertoo meille vain, että uusia väyliä on etsittävänä ja uusia haasteita koeteltavana. Pidetään yhtä ja nostetaan teatteriopetus ja draamapedagogiikka sen ansaitsemaan arvoon! Sekin on huomattava, että suomalainen pedagogiikka todella on kovassa huudossa maailmalla. Osallistuin Erasmus-hankkeeseen Democracy through drama viime vuonna ja huomasin kesäkurssilla Budapestissa, että olen aivan erityisasemassa saavuttuani juuri Suomesta. ”How do you do it!?”, oli yleinen kysymys. Meidän tulee olla ylpeitä esimerkiksi tavasta, jolla taiteen perusopetus on organisoitu, ja tämän tulisi heijastua myös rahoitukseen ja päätöksentekomekanismeihin. Nyt ei ole nöyristelyn aika. Sen lisäksi, että taiteen perusopetus tarvitsee resursseja ja kohtuulliset ehdot ja raamit toteutukseen myös ilman valtiorahoitusta, ammattitaitoiset opettajamme tarvitsevat palkkaa. Opettajamme ovat taitavia ja paneutuvia, työnsä ylpeydellä hoitavia ihmisiä, jotka ansaitsevat pätevän palkan antautuvasta ryhmien ohjaamisesta.
5. Mitä kirjaa suosittelisit luettavaksi?
Kirjoittajana ja laulunkirjoittajana haluan suositella kahta kirjaa: Heikki Salo: Kahlekuningaslaji (klassikko) ja Jani Saxell: Tanssii kirjainten kanssa (uutuus). Ne opettavat rakenteita, tyylejä ja inspiraation hakemista ja ovat kerrassaan taitavasti ja inspiroivasti kirjoitettuja - ja niiden kirjoittajat ovat vielä oikein mukavia, draamantajuisia ihmisiä.
6. Terveisiä!
Let’s do it! Kaikki huutaa hep! Teatteriopetus ja draamakasvatus kunniaan, viedään hienot oppimme maailmalle!
Olen Mia Kavasto, Helsingin teatterikoulun rehtori.
-Miten kaikki alkoi? Valmistuin teatteri-ilmaisun ohjaajaksi vuonna 2006. Tein pitkään töitä enemmän oikeustieteen parissa vuosina 2010-2018 (sitä ennen toimin 10 vuotta opetuksen parissa), mutta aina myös teatterin alalla opettaen, ohjaten ja näytellen. Musiikkia olen kirjoittanut, esittänyt ja tuottanut aina, nykyisin pseudonyymin Maire Marenki takaa. Näitä lajeja sitten yhdistelen tänäkin päivänä työssäni. Vuonna 2014 kollegani TIO Karo Lauronen sai päähänsä muuttaa alueelle, jossa olen aina vaikuttanut ja perustaa sinne kesäteatterin. Koska itselläni oli halu ja kokemus teatterin opettamisen puolelta, halusimme yhdistää voimamme ja perustaa osuuskunnan, joka hallinnoisi kesäteatteria, produktioita ja teatterikoulua. Osuuskunta Kulttuurikollektiivi aloitti loppuvuonna 2014, teimme yhdessä produktioita ja työtä kollektiivin taiteilijoiden kanssa vuoteen 2019 saakka. Vuonna 2018 hain tämän taiteen perusopetukseen vuoden 2014 lopulla perustamani koulun (joka toimi ensimmäiset vuodet vain 1-2 kerhon voimin), ja saatuaan hyväksytyn opetussuunnitelman, toimi oppilaitos kaksi ensimmäistä vuottaan nimellä Puotilan teatterikoulu. 2019 koulu siirtyi osuuskunnan himmentyessä ja toimijoiden siirtyessä muihin töihin osakeyhtiöni alaisuuteen ja 2020 keväällä vaihtoi lopulta nimen Helsingin teatterikouluksi laajentuessaan. Tänä vuonna Helsingin teatterikoulu kasvoikin voimakkaasti ja se pyörittää nyt 15 kerhoa ja 12 ryhmää, jotka toimivat joko teatteritaiteen perusopetuksen alla teatterikoululla tai kerhoina, jotka järjestetään Opetushallituksen tuella yhteistyössä eri peruskoulujen kanssa. Koululla on myös ammattilaisten ja puoliammattilaisten muodostama esiintyvä ryhmä VALO Ensemble. Koulumme aloitti vuonna 2018 taiteen perusopetuksessa kuuden ryhmän voimin. Lukuvuonna 2019-2020 ryhmiä oli 10 ja nyt niitä on noin 27. Toimin osan ryhmien ohjaajana ja lisäksi koulun rehtorina noin kymmenen opettajan tukena ja heidän sekä muiden työntekijöiden työnantajana. Koulussamme on ryhmiä kaiken ikäisille, varhaiskasvatuksesta aikuisopetukseen. Koulumme löytää osoitteesta www.helsinginteatterikoulu.fi ja sitä pyörittävän Helsingin Akatemian osoitteesta www.helsinginakatemia.fi
2. Miten kuvailisit työtäsi?
Työni on monipuolista. Minulla on samaan aikaan yrittäjän vastuut ja velvollisuudet ja taiteen perusopetuksen normisto sovellettavissani. Ilokseni olen huomannut, että minun lisäkseni myös monen kollegan missio on kasvattaa draamakasvatuksen käytettävyyttä ja teatteriopetuksen määrää yhteiskunnassamme, niin harrastustoiminnassa kuin peruskouluissakin. Saadakseni työllistettyä taiteen ammattilaisia ja kattaakseni yrityksen kulut joudun vielä tekemään laajasti ja monipuolisesti erilaisia töitä. Päiväni ovat siksi vaihtelevia ja pitkiä. Työni on loputtoman mielenkiintoista, täynnä mahdollisuuksia, ja myös hyvin voimakkaasti oman aktiivisuuteni ja kekseliäisyyteni varassa. Minulla on teatterikoululla apunani osa-aikainen opetuskoordinaattori, josta onkin suurensuuri apu, muuten toiminta on pitkälti hyppysissäni. Teen kuitenkin vielä usein töitä sellaisia tuntimääriä vuorokaudessa, etten kehtaa edes kertoa. Vaikka työni on vastuullista, on se myös hyvin antoisaa ja nautin jokaisesta työpäivästä - aivan erityisesti siksikin, että olen työurallani tehnyt myös aivan erilaista ja eri tavalla raskasta asianajajan työtä, ennen kuin teatterikoulu valtasi aikani ja maailmani. Koen siksi, että olen saanut ainutlaatuisella tavalla valita sen, että saan toimia rakastamallani alalla ja sen, että haluan juuri nyt tehdä juuri tätä työtä.
3. Mistä haluaisit puhua, mistä haluaisit lukijoiden kuulevan?
Teatteriopetus ja draamakasvatus ovat kasvava ala, jota tarvitaan enemmän ja enemmän ja uskon, että meidän tulee tehdä töitä ylpeydellä ja hartaudella saadaksemme sen paremmin esille kaikessa opetuksessa ja teatterityössä. Teattereiden ja teatterikoulujen tulisi verkostoitua, jotta saisimme tämän upean taiteenalan sen ansaitsemaan loistoon myös pedagogiikkamielessä. Olen työskennellyt urani alkuaikana ala-asteella ilmaisu- ja musiikkiopena kymmenisen vuotta ja tehnyt työtä sen eteen, että draamakasvatusta saataisiin integroitua reaaliaineisiin oppiainetasolla. Olen myös kouluttanut käytännönläheisesti opettajia tästä aiheesta. Olen vakuuttunut siitä, että peruskoulut hyötyisivät voimakkaasti teatteritaiteesta ja / tai draamakasvatuksesta oppiaineena ja myös opettajien laajemmasta koulutuksesta draaman suhteen. Opettajia kouluttavat nyt Jyväskylän yliopisto draamakasvatuksen perus- ja aineopinnoilla ja Teatterikorkeakoulu maistereita tuottaen. Opettajien mahdollisuuksia käyttää draamaa opetuksessa tulisi lisätä lisäkouluttamalla esimerkiksi luokanopettajia ja draamasta välineenä kiinnostuneita aineenopettajia niin, että se tulisi tutuksi kaikille jo ala-asteesta alkaen. Maailma tänään tarvitsee turvaa ja vuorovaikutusosaamista. Oma luotettava ryhmä, jonka sisällä asioita voidaan käsitellä ja jakaa taiteen keinoin, on omiaan luomaan mahdollisuuksia käsitellä yhdessä muuttuvan maailman teemoja, olemassa olevia ja syntyviä piilorakenteita ja uhkia tervehdyttävällä tavalla. Jokainen tarvitsee paikan, jossa voi olla hyväksytty juuri sellaisena kuin on ja puhua asioista, maailmasta ja ihmisestä eri näkökulmien turvin. Tämä aihe - kansainvälisen kehitystyön ohella - on yksi intohimoistani. Draama / teatteri peruskouluihin oppiaineeksi!
4. Vapaampaa keskustelua
Olen ikuinen opiskelija. Olen opiskellut teatteri-ilmaisun ohjaajaksi ja draamapedagogiksi, suorittanut opetushallinnon johdon tutkinnon (ja oikeustieteen maisterin tutkinnon) sekä opettajan pedagogiset opinnot, ja olen kasvatustieteen ylioppilas - kirjoitan kandityötä kasvatustieteestä ja tulen valmistumaan kasvatustieteen maisteriksi. Olen loputtoman kiinnostunut oppimisesta ja sen prosesseista taiteellisessa työskentelyssä. Akateeminen ja kehittävä ote vetävät minua puoleensa (tai kiinnostavat minua) käytännön työn ohessa niin (kotimaisesti, kuin ulkomaille) Suomessa kuin ulkomailla. Olen ja olemme verkostoituneet kansainvälisesti ja toiveena on viedä suomalaista teatteritaiteen osaamista myös ulkomaille. Suunnitelmat ovat hyvässä vauhdissa sen suhteen ja yhteistyökumppaneita haetaan niin Suomesta kuin ulkomailta. Sen sijaan, että pandemian maailmassa luovuttaisimme ja antaisimme teatteritaiteen opetuksen suhteen periksi, meidän tulee taistella ja pitää taiteenalamme elossa. Jonkinlainen aikalisä saattaa vielä olla tulossa, mutta se kertoo meille vain, että uusia väyliä on etsittävänä ja uusia haasteita koeteltavana. Pidetään yhtä ja nostetaan teatteriopetus ja draamapedagogiikka sen ansaitsemaan arvoon! Sekin on huomattava, että suomalainen pedagogiikka todella on kovassa huudossa maailmalla. Osallistuin Erasmus-hankkeeseen Democracy through drama viime vuonna ja huomasin kesäkurssilla Budapestissa, että olen aivan erityisasemassa saavuttuani juuri Suomesta. ”How do you do it!?”, oli yleinen kysymys. Meidän tulee olla ylpeitä esimerkiksi tavasta, jolla taiteen perusopetus on organisoitu, ja tämän tulisi heijastua myös rahoitukseen ja päätöksentekomekanismeihin. Nyt ei ole nöyristelyn aika. Sen lisäksi, että taiteen perusopetus tarvitsee resursseja ja kohtuulliset ehdot ja raamit toteutukseen myös ilman valtiorahoitusta, ammattitaitoiset opettajamme tarvitsevat palkkaa. Opettajamme ovat taitavia ja paneutuvia, työnsä ylpeydellä hoitavia ihmisiä, jotka ansaitsevat pätevän palkan antautuvasta ryhmien ohjaamisesta.
5. Mitä kirjaa suosittelisit luettavaksi?
Kirjoittajana ja laulunkirjoittajana haluan suositella kahta kirjaa: Heikki Salo: Kahlekuningaslaji (klassikko) ja Jani Saxell: Tanssii kirjainten kanssa (uutuus). Ne opettavat rakenteita, tyylejä ja inspiraation hakemista ja ovat kerrassaan taitavasti ja inspiroivasti kirjoitettuja - ja niiden kirjoittajat ovat vielä oikein mukavia, draamantajuisia ihmisiä.
6. Terveisiä!
Let’s do it! Kaikki huutaa hep! Teatteriopetus ja draamakasvatus kunniaan, viedään hienot oppimme maailmalle!
Katja Honkanen on Teatteriryhmä SUMUn perustaja. Itseoppinut ja vähän opiskellut näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja sekä nykyinen kulttuurituottajaopiskelija HUMAK AMK:ssa. Intohimona on teatteri, yleisössä, lavalla, tai takapiruna, aina yhtä ihanaa. Silloinkin, kun tulee teatteri burn out, pidän tauon ja palaan silti aina takaisin teatteriin.
Tätä kirjaa suosittelen: Kirja-arvostelu
TULOSSA: videohaastattelu!
Menossa mukana:
Espoon kaupunginteatterisäätiö sr
Espoon sirkus- ja teatterikoulu Esko
Etelä-Karjalan Estradi ry
Föreningen för Drama Och Teater, DOT rf
Garantiföreningen för Svenska Teatern rf
Keski-Suomen Draamaopettajat ry
KokoTeatteri-yhdistys ry
Kouvolan Teatteri Oy
Kuusankosken Teatteri
Kuusankosken Toimintavoima Oy
Lahden kaupunki
Lohjan Art & Music ry
Q-teatteri ry
Ryhmäteatterin Kannatus ry
Suomen Kansallisteatteri Oy
Tampereen Teatteri Oy
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Kannatus ry
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry
Teatteriosuuskunta ILMI Ö
Teatteriryhmä SUMU ry
Teatteriyhdistys Tuike ry
Turun Kaupunginteatteri Oy
Espoon kaupunginteatterisäätiö sr
Espoon sirkus- ja teatterikoulu Esko
Etelä-Karjalan Estradi ry
Föreningen för Drama Och Teater, DOT rf
Garantiföreningen för Svenska Teatern rf
Keski-Suomen Draamaopettajat ry
KokoTeatteri-yhdistys ry
Kouvolan Teatteri Oy
Kuusankosken Teatteri
Kuusankosken Toimintavoima Oy
Lahden kaupunki
Lohjan Art & Music ry
Q-teatteri ry
Ryhmäteatterin Kannatus ry
Suomen Kansallisteatteri Oy
Tampereen Teatteri Oy
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Kannatus ry
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry
Teatteriosuuskunta ILMI Ö
Teatteriryhmä SUMU ry
Teatteriyhdistys Tuike ry
Turun Kaupunginteatteri Oy