Novelliarvostelu: Maria Jotunin Tyttö ja viikatemies
Kirja, josta inspiroiduin, oli tällä kertaa Maria Jotunin novellikokoelma Tyttö ruusutarhassa. Erityisesti novelli Tyttö ja viikatemies vei tällä kertaa huomioni. Tuo novelli on aikaisemminkin herättänyt mielenkiintoni, koska se on niin moniulotteinen.
Osallistuin elokuun viimeisellä viikolla Paraabelin järjestämään kurssiin Ohjaaminen ja hyvä ohjaustapa. Siellä käsiteltiin ohjaamista hyvinkin moniulotteisesti. Olen ohjannut harrastajateattereissa vuodesta 2015 alkaen, ja olen erittäin kiinnostunut tästä teatterin tekemisen osa-alueesta. Jopa niin paljon, että haluaisin opiskella tätäkin osa-aluetta enemmän ja myös koulussa - sinne en ole tosin vielä päässyt. Olen aiemmin opiskellut ohjaamista Teatteri Tuikkeen Ilmaisukoulun opinnoissa ja sen lisäksi tekemisen kautta - mikä onkin mielestäni paras tapa oppia; tehdä itse ja mahdollisesti mokata matkalla.
Tämä kurssi oli itsessään erittäin antoisa 16 tunnin kokonaispaketti. Tosin kaiken tuon kurssin sisällön sisäistäminen veisi varmasti pari kuukautta aikaa, mutta tähän oli tiivistetty hyvä kokonaisuus. Kävimme kurssilla läpi paljon omia kokemuksia, mielipiteitä ja omia ajatuksia, vertasimme niitä toisten kokemuksiin vertaisoppimisella ja peilasimme yhteisesti ajatuksiamme kokonaisuudeksi. Olen erittäin kiitollinen Paraabelille tästä kurssista, koska se kehitti omaa ohjaajuuttani sekä lisäsi tietotaitoa. Kurssi oli kiva kokemus, vaikkakin raskas viikonloppu. Kauhean vaikea arvostella tätä kurssia ylistämättä kaiken aikaa Iiris Autiota tai Matti Halénia, mutta ehdottomasti kannattaa kokeilla heidän kurssejaan ja valita itselle sopivin. Uskallan taata, ettet joudu pettymään. Nämä tyypit on todella hyviä opettajia - tai valmentajia, mentoreita, millä nimikkeellä heitä kutsuisikaan. He ovat lähellä oppilaitaan ja osaavat kertoa tietonsa.
Palatakseni tuohon novellikokoelmaan, niin luin sen, koska kurssille pyydettiin ottamaan mukaan monologi tai dialogi, jos haluaa tehdä itselle tärkeän tekstin. Luin siis uudestaan tuon Jotunin teoksen ja Tyttö ja viikatemies sai aivonystyräni liikkeelle ja luovuuteni puskemaan tuulta päin. Mielestäni tämä teksti taipuu moneksi ja on myös monikerroksinen. Ajattelin, että se sopisi niin monologiksi kuin dialogiksi, tarpeen mukaan, ja niinhän se kävikin. Kun tuli minun vuoroni ohjata 35 min, jolloin Iiris ja Matti seurasivat työskentelyäni, luetutin tekstin näyttelijöillä ja sen jälkeen keräsin tärkeät kohdat tekstistä ylös, niitä tuli 5 ja päätin ohjata devising-tyylisesti tuon lyhyen hetken eli improa käytettiin kohtauksen taustalla, tärkeintä oli tuoda nuo pääkohdat esille, ei itse teksti. Lyhyt aika tehdä kohtausta tai tarinaa esitettävään muotoon, vaikka valmista ei tarvitse saada, mutta koin itse, että lähden tekemää tarinaa, kuin lähtisin sitä tekemään ohjaajana muutenkin. Haluan siis mieluiten ohjata produktioita ryhmälähtöisesti, devising tekniikkaa käyttäen.
Mitä enemmän tehtiin tuota tarinaa, sitä enemmän olin vakuuttunut, että novellit - ja erityisesti tämä novelli - inspiroisivat minua eteenpäin.
Tässä nimenomaisessa tarinassa minua inspiroi sen kerronta, joka novellissa tapahtuu puhelun aikana. Novellissa käydään läpi hyvin lyhyesti yhden naisen elämäntarinaa yhdessä vanhan heilan kanssa ja suhteen jälkeen. Kun heila soittaa, mennään muistojen tielle. Muistellaan heidän suhdettaan, heidän vanhoja kumppaneitaan ja kysytään miksi? Jotenkin tuo tarina herää minun mielikuvituksessani aina eloon ja siitä tulee aina eri versioita. Tarinassa puhutaan myös kuolemasta, siitä kuinka ei koskaan tiedä milloin lähdön hetki tulee. Ehkä näen tarinassa itseäni, ehkä näen itseni puhumassa omasta elämästäni joskus tulevaisuudessa ja kiikkustuolissa. Tämä yksittäinen novelli saa minun ohjaajuuteni, sisäisen näyttelijän, käsikirjoittajan, puvustajan ja varmaan jonkun muunkin, heräämään, se siis todella inspiroi minua. Kokoelmassa on myös toinen teksti nimeltä Onni, mikä inspiroi muita novelleja enemmän, mutta ei siitä nyt enempää - eiköhän tässä ollut yhdelle kerralle luettavaa.
https://drive.google.com/file/d/15qEnx_CfoiSUXaydAglj9Rzrpa4kwW1C/view?usp=drivesdk
Katso linkistä mitä Paraabelilla olisi tarjottavana.
Osallistuin elokuun viimeisellä viikolla Paraabelin järjestämään kurssiin Ohjaaminen ja hyvä ohjaustapa. Siellä käsiteltiin ohjaamista hyvinkin moniulotteisesti. Olen ohjannut harrastajateattereissa vuodesta 2015 alkaen, ja olen erittäin kiinnostunut tästä teatterin tekemisen osa-alueesta. Jopa niin paljon, että haluaisin opiskella tätäkin osa-aluetta enemmän ja myös koulussa - sinne en ole tosin vielä päässyt. Olen aiemmin opiskellut ohjaamista Teatteri Tuikkeen Ilmaisukoulun opinnoissa ja sen lisäksi tekemisen kautta - mikä onkin mielestäni paras tapa oppia; tehdä itse ja mahdollisesti mokata matkalla.
Tämä kurssi oli itsessään erittäin antoisa 16 tunnin kokonaispaketti. Tosin kaiken tuon kurssin sisällön sisäistäminen veisi varmasti pari kuukautta aikaa, mutta tähän oli tiivistetty hyvä kokonaisuus. Kävimme kurssilla läpi paljon omia kokemuksia, mielipiteitä ja omia ajatuksia, vertasimme niitä toisten kokemuksiin vertaisoppimisella ja peilasimme yhteisesti ajatuksiamme kokonaisuudeksi. Olen erittäin kiitollinen Paraabelille tästä kurssista, koska se kehitti omaa ohjaajuuttani sekä lisäsi tietotaitoa. Kurssi oli kiva kokemus, vaikkakin raskas viikonloppu. Kauhean vaikea arvostella tätä kurssia ylistämättä kaiken aikaa Iiris Autiota tai Matti Halénia, mutta ehdottomasti kannattaa kokeilla heidän kurssejaan ja valita itselle sopivin. Uskallan taata, ettet joudu pettymään. Nämä tyypit on todella hyviä opettajia - tai valmentajia, mentoreita, millä nimikkeellä heitä kutsuisikaan. He ovat lähellä oppilaitaan ja osaavat kertoa tietonsa.
Palatakseni tuohon novellikokoelmaan, niin luin sen, koska kurssille pyydettiin ottamaan mukaan monologi tai dialogi, jos haluaa tehdä itselle tärkeän tekstin. Luin siis uudestaan tuon Jotunin teoksen ja Tyttö ja viikatemies sai aivonystyräni liikkeelle ja luovuuteni puskemaan tuulta päin. Mielestäni tämä teksti taipuu moneksi ja on myös monikerroksinen. Ajattelin, että se sopisi niin monologiksi kuin dialogiksi, tarpeen mukaan, ja niinhän se kävikin. Kun tuli minun vuoroni ohjata 35 min, jolloin Iiris ja Matti seurasivat työskentelyäni, luetutin tekstin näyttelijöillä ja sen jälkeen keräsin tärkeät kohdat tekstistä ylös, niitä tuli 5 ja päätin ohjata devising-tyylisesti tuon lyhyen hetken eli improa käytettiin kohtauksen taustalla, tärkeintä oli tuoda nuo pääkohdat esille, ei itse teksti. Lyhyt aika tehdä kohtausta tai tarinaa esitettävään muotoon, vaikka valmista ei tarvitse saada, mutta koin itse, että lähden tekemää tarinaa, kuin lähtisin sitä tekemään ohjaajana muutenkin. Haluan siis mieluiten ohjata produktioita ryhmälähtöisesti, devising tekniikkaa käyttäen.
Mitä enemmän tehtiin tuota tarinaa, sitä enemmän olin vakuuttunut, että novellit - ja erityisesti tämä novelli - inspiroisivat minua eteenpäin.
Tässä nimenomaisessa tarinassa minua inspiroi sen kerronta, joka novellissa tapahtuu puhelun aikana. Novellissa käydään läpi hyvin lyhyesti yhden naisen elämäntarinaa yhdessä vanhan heilan kanssa ja suhteen jälkeen. Kun heila soittaa, mennään muistojen tielle. Muistellaan heidän suhdettaan, heidän vanhoja kumppaneitaan ja kysytään miksi? Jotenkin tuo tarina herää minun mielikuvituksessani aina eloon ja siitä tulee aina eri versioita. Tarinassa puhutaan myös kuolemasta, siitä kuinka ei koskaan tiedä milloin lähdön hetki tulee. Ehkä näen tarinassa itseäni, ehkä näen itseni puhumassa omasta elämästäni joskus tulevaisuudessa ja kiikkustuolissa. Tämä yksittäinen novelli saa minun ohjaajuuteni, sisäisen näyttelijän, käsikirjoittajan, puvustajan ja varmaan jonkun muunkin, heräämään, se siis todella inspiroi minua. Kokoelmassa on myös toinen teksti nimeltä Onni, mikä inspiroi muita novelleja enemmän, mutta ei siitä nyt enempää - eiköhän tässä ollut yhdelle kerralle luettavaa.
https://drive.google.com/file/d/15qEnx_CfoiSUXaydAglj9Rzrpa4kwW1C/view?usp=drivesdk
Katso linkistä mitä Paraabelilla olisi tarjottavana.
Katja Honkanen on Teatteriryhmä SUMUn perustaja. Itseoppinut ja vähän opiskellut näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja sekä nykyinen kulttuurituottajaopiskelija HUMAK AMK:ssa. Intohimona on siis teatteri, yleisössä, lavalla, tai takapiruna, aina yhtä ihanaa. Silloinkin, kun tulee teatteri burn out, pidätään tauko ja palataan silti aina takaisin teatteriin.
|
Tätä kirjaa suosittelen: Kirja-arvostelu
TULOSSA: videohaastattelu!
Menossa mukana:
Espoon kaupunginteatterisäätiö sr
Espoon sirkus- ja teatterikoulu Esko
Etelä-Karjalan Estradi ry
Föreningen för Drama Och Teater, DOT rf
Garantiföreningen för Svenska Teatern rf
Keski-Suomen Draamaopettajat ry
KokoTeatteri-yhdistys ry
Kouvolan Teatteri Oy
Kuusankosken Teatteri
Kuusankosken Toimintavoima Oy
Lahden kaupunki
Lohjan Art & Music ry
Q-teatteri ry
Ryhmäteatterin Kannatus ry
Suomen Kansallisteatteri Oy
Tampereen Teatteri Oy
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Kannatus ry
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry
Teatteriosuuskunta ILMI Ö
Teatteriryhmä SUMU ry
Teatteriyhdistys Tuike ry
Turun Kaupunginteatteri Oy
Espoon kaupunginteatterisäätiö sr
Espoon sirkus- ja teatterikoulu Esko
Etelä-Karjalan Estradi ry
Föreningen för Drama Och Teater, DOT rf
Garantiföreningen för Svenska Teatern rf
Keski-Suomen Draamaopettajat ry
KokoTeatteri-yhdistys ry
Kouvolan Teatteri Oy
Kuusankosken Teatteri
Kuusankosken Toimintavoima Oy
Lahden kaupunki
Lohjan Art & Music ry
Q-teatteri ry
Ryhmäteatterin Kannatus ry
Suomen Kansallisteatteri Oy
Tampereen Teatteri Oy
Tanssiteatteri Hurjaruuthin Kannatus ry
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto ry
Teatteriosuuskunta ILMI Ö
Teatteriryhmä SUMU ry
Teatteriyhdistys Tuike ry
Turun Kaupunginteatteri Oy